Aamulla heräsimme aikaisin ja suuntasimme aamupalalle. Aamupalan jälkeen köpöttelimme paikalliseen maistraattiin, amphööhön. Täältä oli tarkoitus hankkia "avioliittotodistus" tjms. Kuitenkin se paperi, joka todistaa, että Su on naimisissa Thaimaassa. Tämä paperi on kopio samasta paperista minkä saimme kun menimme naimisiin tässä samassa paikassa. Oltiin paikalla kello 08 ja Su joutui täyttämään jonkinmoisen paperin että saa todistuksen. Su:n täytettyä kaavakkeensa se seisoi edessämme olevalla tiskillä seuraavat 45 minuuttia vaikka saimme numeron 1...
Siinä paperiamme odotellessa Su kuuli kun Thai/Saksalainen pariskunta puhuivat keskenään että heillä on ongelma todistajien kanssa. Thaimaassa nykyään tarvitaan todistajia (perheenjäsen/ystävä) 2 kpl että ulkomaalainen pääsee naimisiin. Olihan tuo vaatimus jo meidänkin naimisiin mennessä mutta todistajina toimivat ilmeisesti edessämme istuneet Mr. Happy and Mrs. Joy... Tällä pariskunnalla oli vain 1 todistaja paikalla. Su kysyi vastaanottovirkailijalta että voisiko hän toimia todistajana. "Ei missään nimessä, et ole sukulainen/ystävä" oli vastaus.
Su:n paperi tulikin takaisin vajaa tunti siitä kun tulimme sisään laitokseen... Ja me poistuimme rakennuksesta 2.5 tunnin kuluttua. Joku jo kysyy, että Miksi? No koska Su toimi todistajana tälle pariskunnalle! Vihkijä oli kysynyt Su:lta että tunnetko sinä nämä ihmiset? Su oli vastannut "en, tulin hakemaan kor ror 2 (tämä "avioliittotodistus") paperia itselleni. Vihkijä oli tokaissut "sinä taidat olla hyvä ihminen, koska joudut olemaan täällä näin kauan tuntemattomien ihmisten takia"... :D This is Thailand...
Amphööstä köpöttelimme Chao Praya joen ylityspaikalle, koska meidän piti päästä joen toiselle puolelle. Siellä sijaitsi näet Su:n yliopisto, josta pitäisu saada (englanninkielinen) todistus että on valmistunut ko. koulusta. Tätä paperia tarvitsee Suomessa kun Su hakee kouluun tai töihin. Botski matkan jälkeen kierreltiin piiku markkinoilla ja sitten hypättiin taksiin ja mentiin koululle. Todistus tuli sieltä ku apteekin hyllyltä, tosin se tulee vasta viikon päästä Su:n siskon työpaikalle postin kautta. Sittenhän sen vasta oikeasti näkee...Sitten siirryimmekin taksi-metro yhdistelmällä MBK tavarataloon. Ja täällä meitä kohtasi hirvittävä kauheus : emme löytäneet enää meidän suosimaamme aurinkolasi kauppaa! Sitä ei ollut enää olemassa vartijoidenkaan mielestä... Se jo kertoo paljon! Yritimme myös käydä nauttimassa jumalaista nektariinia ja leipää Mont Nomsodissa mutta se oli vielä kiinni uuden vuoden tuiskeista.
Tuomolla oli ruvennut koskemaan pitkin päivää kovemmin ja kovemmin polveen (ilmeisesti uiminen ja ilmastointi iskivät takaisin vasta nyt...) joten meidän oli pakko luovuttaa tältä päivältä ja ruuan oston jälkeen kotiin kävi matkamme.
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti