Tikkien poistoa ja puhelimen korjausta

Perjantai aloitettiin tikkien poistolla. Eli tikit jalat veks vaikka siellä hoitajien ja lääkärin kanssa oli hieman kommunikaatio vaikeuksia että milloin tämä operaatio tapahtuu. Mutta tänään ne 9 kappaletta lähti joten ei voi olla kuin tyytyväinen. Vielä kuitenkin jokunen päivä puhdistelua edessä.

Tämän jälkeen lähdettiin metsästämään meille ennenkuulumatonta paikkaa Thaimaassa, nimittäin puhelin korjaamoa. Su:n puhelin oli ainoa asia mikä meiltä jäi tulipalon jälkeen jäljelle maallisesta mammonasta, joten se on jo aika vanha. Ja akku ei ole enää sama omanlainen itsensä kuin se ehkä n. 4 vuotta sitten ostettaessa oli. Joten ennen matkaa katselin vaihtoehtoja kuinka paljon akun vaihtaminen voisi maksaa. Tulimme sitten siihen johtopäätökseen että jos vain Thaimaassa akun vaihto olisi yhtään mahdollista niin täällä se tehdään. Katselimme netistä liikkeitä ja löysimme paikan jota todella moni oli kehunut, Dr. Smartphonen. Sinne siis. He vaihtoivatkin akun siinä odotellessa ja hinnaksi tuli n. 30€. Eli sama hinta minkä akun ostaminen netistä olisi kustantanut. Joten ei paha diili...  Jos olisin itse ruvennut vaihtamaan akkua, niin ei varmasti olisi puhelin toiminut minun käsittelyn jälkeen. Kun saimme puhelimen takaisin, takakannen kiinnitys oli ainakin mitä mielenkiintoisin,,, Loppupäivä piti puhelin olla näin "suojattuna". 


Tässä vaiheessa huomasin, että taisi tulla hieman liian luottavaisella ajatuksella lähteä tikkien poiston jälkeen liikenteeseen. Haava oli vähän ruvennut vuotamaan, Joten päätimme lähteä hotellille huoltamaan koipea vähän ammattimaisemmin. Loppu päivä menikin hotellilla jalka ylhäällä peukaloja pyöritellen.



----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lauantaina rupesimme katselemaan puhelinta aamusta ja eihän se ole latautunut lähellekkään täyteen. Noh, ehkäpä se johtuu laturista, siirretään toiseen laturiin sitten.

Haavan puhdistuksen jälkeen (ihan kunnossa on) mentiin johonkin viileään paikkaan, joten suuntasimme MBK:hon. Taas. Sinne on vaan niin helppo mennä ton jalan kanssa, ei tarvitse vaihdella junia eikä tarvitse kävellä kilometriä. Sen on tosin huomannut, että ei täällä kyllä ihan kauheasti ajatelle liikuntarajoitteisia ihmisiä... Joka paikassa on jotain pientä koroketta ja/tai tiputusta, portaita yms, mitä vaan voi keksiä ihmisten kiusaksi, Esim, tohon BTS asemalle ei ole hissiä vaan pitää köntystää joko pitemmän lenkin kautta että pääsee rullaportaita pitkin taikka sitten lyhyempää reittiä pitkin pääsee portaita pitkin, Onneksi lääkäriasema, 7/11 ja meidän aamupalapaikka ovat matkan varrella rullaportaille niin ei tuo nyt niin paljon haittaa.


Pyörimme MBK:ssa aikamme ja siellä tuli sitten tämmöinen esitys vastaan. Thaimaassa alkaa ensi viikolla lapsilla koulu "talvi"loman jälkeen, joten MBK:n suurin kauppa oli järjestänyt tälläisen esityksen mainostaakseen omia tuotteitaan kouluun palaajille,

Lopulta tulimme takaisin hotellille lepäilemään juuri sopivasti että kerkesin katsella F1 harjoitukset ja aika-ajot. Prkleen Vetteli meni kurvailemaan nopeammin kuin Räkä tai Bottas. Mut toinen ja kolmas, niin ei voi valittaa. Kou Suomi!

Illalla käytiin vielä pyörähtämässä Silomissa (BTS:llä 1 pysäkki) jossa on normaalisti ollut todella paljon katuruokaa. Mutta koska hallitus on jostain kumman syystä ruvennut kieltämään katuruokaa ihan todella rankalla kädellä Bangkokissa, niin eihän sitä sitten ihan älyttömiä määriä enää sieltä löytynyt. Sikäli kyllä todella sääli koska juuri katuruoka on se Bangkokin suola...

Niin ja se puhelin, Eipähän se lataudu. Onneks on kuitenkin 3 kuukauden takuu työllä ja paikan omistajana on ilmeisesti Hollantilainen kaveri, joten luulis sanoille löytyvän vastinetta...

Tämmöstä tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!

T:SuTu

Ekat normaalit päivät Bangkokissa

Bangkokissa pyöriminen keskiviikkona aloitettiin ei enempi eikä vähempi lähinnä bussissa istumisella. Tai edes jonkinmoisessa liikkumisvälineessä. Yöllä ei tullut juurikaan nukuttua kun tuuletin ja ilmastointilaite hurisivat täysillä vieressä. Aamulla liikkeelle lähtiessämme tiskillä sanoivat, että korjataanpas pois kuntoon. Mykke bueno, hyvillä mielin liikenteeseen siis. Lääkärin kautta menimme Central worldin ostariin syömään ja yritimme mennä katselemaan elokuvaa mutta elokuva ei sattunut aikatauluumme.

Menimme sitten takaisin hotellille hakemaan päivän työt: parit verhot yms. pientä, jotka painoivat reilut 15 kiloa jotka toimme Suomesta ja tänään toimitamme Su:n siskolle. Eikun matkaan. Ja tässä välissä olivat jo ilmasatointilaitteenkin korjanneet. Mykke bueno! :)

Kassit kourassa ensin otimme BTS:n meidän linja-autopysäkille ja sitten otimme bussin alle jossa istuimme tunnin verran. Näin olimme siis saapuneet Rama 2:n ostoskeskukseen. Ja nyt odotamme vaan, että Su:n siskon työt loppuvat että voimme luovuttaa verhot eteenpäin. Meillähän on vain.. 4 tuntia aikaa kannella näitä kasseja... Sitten tuli taas tämä normaali eka ajatus, mitä leffoja menee leffateatterissa? Sinne siis köntystettiin ja eipä mitä, just näillä näpöttimillä oli alkamassa Guardians of the Galaxy vol 2! Olpa muuten hyvä leffa, mahhaan ihan koski ku tultiin pois, niin paljon sai nauraa...

Leffan jälkeen istuskeltiin ravintelissa oottamassa Su:n siskoa ja kohta hänen mies tulikin kasseja hakemaan ja homma oli siinä. 2 minuuttia ja homma oli ohi. Tätä oli odotettu koko päivä :D Vielä ennen kotiin lähtöä kierreltiin ulkotorilla ja ostettiin etelän hetelmiä hotellille ruuaksi. Sittenpähän taas istuttiin bussissa tunti ja köröteltiin BTS:lla kotipysäkille ja mentiin huoneeseen. Pistettiin ilmastointi päälle... NADA! Lämmintä ilmaa vaan puhalsi sieltä ulos... Voe PRKL! Tämäkin yö siis nukuttiin touhottimen ja ilmastointilaitteen tuodessa ääntä elämäämme.

-----------------------------------------------------------------------------------------------

Torstaina herättiin aika myöhään, tosin väsyneenä kuitenkin. Eihän noitten kanssa voi nukkua kunnolla... Lupailivat taas tiskillä että korjaavat vehkeen. Su päätti siinä aamusella että käy leikkaamassa hiuksensa tänä päivänä. Suuntasimme siis perinteiseen hiustenleikkuupaikkaan MBK:n ostariin. Siellä Su on tainnut leikata lähes joka kerta hiuksensa kun olemme olleet Bangkokissa. Siellä palloilimme ennen ja jälkeen hiustenleikkuun ja kävimme myös katsomassa Thaimaalaisen leffan, Thailand only. Ihan semmonen normaali Thaikku komedia, oli jopa tekstitetty enkuksi. 

Katselimme vähän vaatteita ja Su etsi kuulokkeita puhelimeensa. Molemmat löytyivät. Sitten mietittiin, että rupeaa jo väsyttämään sen verran että katellaas elämää tuolla hotellin päässä että miltä se näyttää. Joko ruvetaan vaihtamaan huonetta taikka jopa ihan koko hotellia...?! Tultiin huoneeseen, niin siellä oli jääkylmä!! Tänä yönä nukutaan varmaankin sitten aikas hyvin!

Tähän loppuun vois lisätä tämmöisen pienen kevennyksen: tämä laukku on BTS:n (juna, joka kulkee maanpäällä) vartijoiden mielestä turvallinen ja hyvin tarkastettu. Mitään ei liikutettu laukkua tarkastattaessa ja valoakin näytettiin sisään todella vähän. Turvallisin mielin siis eteenpäin!




Tämmöstä tällä kertaa. Katellaan ens  kerralla!
T: SuTu

Phuketista Bangkokiin + ilmastoinnistakin vähäsen ;D

Vimosena päivänä vaan ooteltiin sähkökatkon alkua ja sehän alkoi puolenpäivän maissa. Käytiin Karon Beachillä juomassa mualiman parasta limejääteetä ja songthaewin kyydillä mentiin käymään Katalla. Siellä mietimme että kuinka ihmiset voivat nauttia rantojen ulkopuolisten katujen pienuudesta ja kirosimme paikan kalleutta. Etenkin Starbucks (oli ainoa paikka missä oli "ilmastointi") oli aivan järkky kallis.

Kotiuduttiin huoneeseen siinä päivän mittaan ja sähköt olivat jo palautuneet. Emme löytäneet hyvää ruokaa tämän päivän matkoiltamne ja eilisestä paikasta emme enää osta ruokaa. Joten vaihtoehdoksi jäi syödä resortin omista ravintoloista sviittiin itse vietyinä. Niinpä siis pimeän hiipiessä tonteille kävimme läpi kaikki ravintolat, Su tilasi Thai ruokaa Thaikkuravintolasta ja Tuomo meidän aamupala ravintolasta pizzan ja canneloneja (ei sitä pasta ruokaa vaan jotain jälkiruokaa tuubissa). No Tuomohan ei saanut niitä canneloneja sitten, vaan kun rupesimme syömään, niin näiden tilalla olikin suklaa jäätelöä. Ei menny ihan nappiin siis. Ruoka oli ihan ylläri hyvää, tosin saatto olla hieman nälkäkin. Toisaalta vähään toivokin, että olisi maksohan ne meidän pätö annokset 30€...

Illalla pakattiin jo tavarat että oltas aamulla valmiita lähtöön. Yöllä sitten taas vaihteeks ilmastointilaitteet meinas kyykätä mutta kyllä ne siitä tokeni kun muutaman ronskin Suomalaisen kehumasanan sano niille. Aamulla aamupalalla katselimme kun salin puolella oli vain 1 työntekijä töitä tekemässä ja hän oli varmaankin reippaasti yli 200 vuotias mutta siitä huolimatta työt tuli tehtyä ihan sujuvaa tahtia. Toivottavasti sinne tuli joku muukin töihin ennen kuin ne 300 Kiinalaista putkahtivat syömään yhtä aikaa... Meitä oli kuitenkin klo 06 aamulla syömässä vain 7 kpl immeisiä. Aamupala ei edelleenkään kyllä vastannut siitä maksettua hintaa, Jopa Su:kin oli sitä mieltä ;O

Sitten lähettiin tsekkautumaan ulos ja täti tiskin takana sanoi, että ootelkaas jokunen minuutti, katellaan mitä ootte syöny minibaarista. Tähän väliin pitää sanoa, että huoneista ei löytynyt minkäänlaista minibaari hinnastoa. Joten soitimme vastaanottoon jopa vesipulloista että pitääkö meidän niistä maksaa. Ihan hyvä muuten että soitettiin, sillä jääkaapissa olevat Evian pullot olisivat maksaneet reilut 4€ ja pöydällä olevat olivat ilmaisia... No mutta kohta täti viittoili meitä tulemaan tiskille ja iski siihen paperin, että olemme syöneet pähkinöitä TAI sipsejä 3€ edestä...Ei ollut itsekään varma että mitä ollaan nassuun pistelty... No siinä vaiheessa vähäsen kiehahti mutta pakko oli yrittää pitää pokkaa yllä koska ollaan Thaimaassa. Edelleenkin ei ole se raha tässä pääasia vaan periaate; me ei tosiaankaan oltu syöty yhtään mitään mistään minibaarista! Siinä aikani asiaa vakuuteltua täti kuitenkin printtasi uuden paperin ulos jossa luki että ei ylimääräsiä maksuja,.. Lähellä oli, että oisin pomo korttia lähteny nostamaan pöydälle. Ja Su sanoi myöhemmin, että lähellä oli että kohta häneltä olisi loppunut pinna ja siinä olisi ollut aivan eri desibelit pöydällä sen jälkeen...

Sitten ooteltiin taas sitä bussikyytiä että päästiin lähtemään pois. Aikamme odoteltua se tulikin ja pääsimme vahingossa suoraan  tilaamamme taksin kyytiin. Aikasemmin oli ketuttanut se, että Jula Placen omistaja oli luvannut kyydin Hiltonista lentokentällä 900 batilla mutta Su:n kyytiä varmistellessa (kuski on Jula Placen omistajan veli) edellisenä päivänä hinta olikin noussut 1000 batiin... Mutta ei ketuttanu enää ku muistanu ees koko juttua enää siinä vaiheessa :D Matka Phuketin lentokentälle sujuikin sen kummemmitta kummeluksitta ja vaikka lentokenttä oli rempassa niin ihan ylläri kiva siellä oli hengailla. Lennolla nyt ei muuta oikeestaan tapahtunut mutta tavallaan varmistu se, että Su:n talven vaikeudet ovat aiheuttaneet matkapahoinvointi ilmiön. Tämä näköjään tapahtuu ainakin pienissä lentokoneissa ja ja maassa kulkevissa välineissä jos ei kiinnitä huomiota ympärillä tapahtuvaan. Lääkkeillähän siitä selviäisi mutta...

Suvarnabhumille laskeuduttiin mahollisimman kauas portista vaikka olin kuvitellut että tällä "paremmalla" yhtiöllä ei tarvitsisi bussia käyttää siirtymiseen koneesta lentoasemalle. Eli eipähän tartte ainakaan palvelun takia enempää maksaa Thai Smilestä kuin näistä "halpislentoyhtiöistä"! Eipä tuossa nyt muuten ois ollu mitään sen kummempaa mutta kun molemmilla ol aivan hirvee vessahätä ja kun matka vaan kesti ja kesti. Tehtiin U käännöksiä ja ajettiin STOP merkkien läpi. Eka kerta elämässä kun ei ketuttanu stoppi merkin noudattaminen... :D



 Laukut ja taksi alle löyty sen siliän tien ja oltiin nopeesti menossa kohti Bangkokia. Ruuhkaahan siinä riitti välillä mutta sehän nyt on normaalia, se tiedettiin jo etukäteen. Saatiin tosin vähän outo taksikuski, tuntu että hällä ei kuulo toiminu ihan normaalisti. Sen verran oudosti käänteli päätään kun puhuttiin. Mutta eipä tuo häirinny ja sen reilun tunnin autossa istumisen jälkeen oltiin Cordia Sathorn hotellilla. Sillä samassa missä ollaan melkein joka kerta oltu kun ollaan oltu Bangkokissa. Tyrkättiin tavarat huoneeseen ja lähdettiin etsimään jonkinmoista klinikkaa haavan puhdistukseen. No eihän semmosta löytynyt juuri nyt tähän hätään ja luovutin asian suhteen tältä päivältä, mennään huomen aamuna sitten. 

Menimme BTS:llä (maan päällä kulkevalla junalla) MBK tavarataloon ja söimme siellä koska ei voinut olla varma että kuinka katuruokaa on nykyään saatavilla Sathornissa. Tulimme takaisin huoneeseen, pistin pesukoneen pöhisemään tummilla vaatteilla ja sitten iski taas tämä tämän reissun vaiva: ilmastointilaite. Ei se pöhissy viileetä ilmaa niin kuin sen olisi pitänyt! :D:D :D Ei voi olla totta...

Aikamme annettiin sen yrittää viilentää ja sitten ilmotettiin vastaanottoon. Yövartija sanoi että paikka on täysi tällä hetkellä, että emme voi edes vaihtaa huonetta. Vartija tarjosi tosin että olisimme voineet vaihtaa tällä hetkellä tyhjänä olevaan huoneeseen mutta eipä tuo huone ollut yhtään sen parempi. Onneksi hän sentään toi meille tuulettimen että edes hieman viilentää olotilaa. Tälläkin hetkellä puhallin puhaltaa melkein hiukset pois päästä, sen verran kovasti puhaltaa ;D Niin ja tämä huone on koko hotelllin ainoa rempattu huone. Verhotanko kuitenkin saatiin jo tippumaan alas :D Eihän tää nyt ihan niinku Strömssöössä mee mutta minkäs moiselle mahtaa! Tässä paikassa tavallaan edes kehtaa odottaa samanlaista palvelua kuin Hiltonissa, 1 Hiltonin yöllä nukkuu tässä meidän huoneessa 16 yötä...


Tämmöstä tällä kertaa, Katellaan ens kerralla!

T: SuTu

Resortti elämää

Sunnuntai aamuna jostakin syystä herättiinkin jo ennen klo 06 mutta eipä tuo haitannut, sillä aamupala alkoi klo 06. Onneksi yksi niistä monista ravintoloista jotka aamupalaa tarjoavat sijaitsee 2 minuutin kävelymatkan päässä meidän huoneesta. Aamupala oli kyllä kattava mutta kylmät tarjottavat olisivat saaneet olla kylmempiä ja kuumat kuumempia. Kyllä tuota voi huomenna uudestaan maistella. Eri asia on sitten se että onko tämä 22€:n arvoista...?

Aamupalan jälkeen mietittiin että mitäs sitä nyt tehtäis, mentiin sitten huoneeseen makoilemaan vähäksi aikaa. Jonkun tunnin päästä Su sanoi, että hän haluaa mennä kuntosalille. No sinneppä sitten suunnattiin mutta paikalla ei tietenkään ollut ketään. Olisi pitänyt kirjautua sisään että saa oikeuden käyttää salia vai mikä nyt sitten lie ollukkaan niin tärkeä syy siihen kirjautumiseen. 10 minuutin odottamisen jälkeen Su sai tarpeekseen ja sano että lähetään haneen täältä. Ei se nyt sitä ihan noin sanonut mutta kuitenkin halus lähteä jotain muuta tekemään. 

Siinä sitten eksyttiin biljardipöydän luo. No siihenhän piti tietysti taas ilmoittautua, tällä kertaa puhelin oli vieressä, joten sillä rimputeltiin. Eihän sieltä vastausta tietysti kuulunut varmaan 15 minuttiin ja kun vastattiin, niin kävi ilmi että pöydän käytöstä piti maksaa 200 batia (5.5€) ja eihän Su siihen tietenkään suostunut. Niin rkeleen kalliin huoneen hintaan ei kuulunut käyttöoikeutta biljardipöytään! Ei se raha vaan se idea... Tämä on näitä asioita tässä paikassa että joka asiasta rahastetaan vaan lisää. Mikään ei tunnu riittävän. Pitäkää siis tunkkinne.

Sitten taas palloiltiin ympäriinsä ja rupesi tulemaan jano. Siinä vaiheessa tuli mieleen että sisäänkirjautumisen yhteydessä oli puhuttu että meidän sviittiin kuuluu jokin ihme VIP lounge jossakin. Kävimme kyselemässä sitä vastaanotosta ja saimme selville, että se on yhden rakennuksen ylimmässä kerroksessa. Su oli kuitenkin sitä mieltä, että ei jaksa just nyt lähteä sinne, joten suuntasimme kahvilaan syömään jädee ja juomaan kylmää juomaa. Täällä ja kuten myös muissakin resortin paikoissa hintoihin lisätään pakollinen palvelumaksu (10%) ja kaupungin vero (7%) laskun loppuhintaan. Tämä myös korpeaa kun jädestä ja kylmästä kaakaosta piti maksaa 350 batia (n. 10€) ja siihen vielä nuo verot päälle. Täällä vietimme siis aikaa tarpeeksi kauan että tuli verorahoille käyttöä... Tämä paikka on ensimmäinen paikka Thaimaassa missä veroja lisäillään ruokailun yhteydessä laskun päälle.



Ajatuksiamme kahvilassa viilennettyä päätimme sitten lähteä katselemaan sitä VIP loungea ylimpään kerrokseen. Hissillä surautimme ylös ja niin... Okei, siinä oven vieressä luki loungen nimi mutta kun astuimme sisään, niin ensimmäinen ajatus oli että se edellinen kahvila oli paljon paremmassa kunnossa kuin tämä VIP tila. Täti tuli kuitenkin siihen kysymään huoneen numeroa ja hyväksyi meidät sinne sisälle. Sitten hän kyseli erittäin huonolla Englannin kielellä että haluaisimmeko juomista... Su ei ymmärtänyt ollenkaan ja minäkin aivan tsäkä arvauksella satuin arvaamaan oikein, Täällä olikin tällä hetkellä tarjolla vain kahvia, teetä ja limskaa. No limskat otettiin molemmat. Mutta ei meistä kumpikaan tästä paikasta olisi arvannut että tämä on joku VIP tila. Oli sen verran vanhat huonekalut ja tietokoneen virustorjunta ei ollut edes aito AVG. Ainoa hyvä asia tässä paikassa oli näkymä... Tätä vähän olisi toivonut omalle huoneellekin mutta kun ei niin ei.

Tästä sitten painuimme huoneeseen lepäämään. Nokosten aikana oli ilmestynyt ilouutinen ulko-oven alapuolella olevasta raosta, sillä siellä oli lappunen. Siinä lukas että huomenna ja ylihuomenna klo 10 - 16 ei ole sähköjä, on rutiini korjauksen aika. Jeeeee!
Tämän ilouutisen saattelemana läksimme haavan puhdistuksen kautta metsästämään ruokaa sieltä paikasta mitä eilen katselimme. Käytiin ostamassa ruuat, toimme huoneeseen ja... Ehkä Phuketin, ellei jopa koko Thaimaan mauttominta ruokaa saimme ostettua! Miten... voi... olla... niin... mautonta... ruokaa...!?! No mutta hei, ilmastointi toimii!

Tämmöstä tällä kertaa. Katellaan ens kerralla!

T: SuTu

Hilton Phuket Arcadia Resort & Spa

Viimeinenkään yö Jula Placessa ei mennyt ongelmitta.. Klo 03 jälkeen ilmastointi laite päätti sanoa sopimuksensa irti ja päädyimme vaihtamaan nukkuma alustaa toiseen huoneeseen keskellä yötä. Siinä joutui odottelemaan jonkin aikaa että huone jäähtyi mutta kuitenkin loppujen lopuksi päästiin nukkumaan viileään huoneeseen. Alkulämpötila oli ilmastointilaitteen mukaan 29C.

Aamulla Su kävi hakemassa pyykkejä heti 08 aamulla ja tuli hirveällä kiireellä sisään huoneeseen. Alhaalla oli lappu, että sähköt menee poikki klo 09. Eli hirveällä kiireellä tavaroita kasaan, suihkuun ja syömään. Olimme kuitenkin valmiita lähtemään tasan klo 09 mutta päätimme odotella viileässä huoneessa siihen asti kun sähköt katkeaa koska tulisimme saamaan Hiltonista huoneen vasta klo 15. Nukahdimme molemmat ja heräsimme kännykän herätykseen klo 11.30. Ja sähköt olivat edelleen päällä... Eipähän siinä, turhaan siis kiirehdimme.

Olimme siis varanneet Hilton Phuket arcadia resort and spa :sta huoneen juhlistaaksemme sitä 5 v. hääpäivää yms pieniä tapahtumia. Emmekä mitä tahansa huonetta vaan ihan oikean sviitin!! Tästä tulisi tosi siistiä vaikka emme uisi ollenkaan.Huone maksoi 200€/yö mutta kerranhan sitä näitä päiviä kerralla juhlitaan. Matka Hiltoniin meni ilman sen kummempia kommelluksia.

Tästä alkoi sitten outoudet... Taksi vei meidät erilliselle alueelle, johon kaikki taksit tuovat asiakkaat. Tästä sitten piti itse löytää ilman mitään informaatiota itselleen oikea kyyti oikeaan paikkaan. Tämä paikkahan siis on vastaanotto. Noh, löysimme itsemme sieltä jonkin ajan kuluttua aivan hikisenä jonottamassa sisäänkirjautumiseen. Täällä oli alkamassa/menossa jonkinmoinen kongressi ja tulijoita oli muitakin kuin me. Tiesimme kyllä saavamme huoneemme vasta klo 15 ja kun kirjauduimme sisään klo 13 jälkeen, meille sanottiin että menee ehkä 15 minuuttia. Tämän jälkeen vastaanottovirkailija soitti huoneeseemme ja siellä olevat asukkaat eivät suostuneet lähtemään pois. Tiesimme siis että meillä menisi pitempään kuin luvatut 15 minuuttia,

Odottelimme sohvilla istuen ja kävimme välillä kahvilassa ja internet huoneessa (ainoa paikka missä ilmastointi). Pikkuhiljaa kello rupesi lähenemään 15 ja emme saaneet informaatiota että mitä meidän huoneelle kuuluu. Su kävi kysymässä uudestaan ja tällä kertaa mukana tuli tyyppi joka antoi meille ilmaiset drinksut aulassa sijaitsevassa baarissa. Otimme molemmat alkoholittomat juomat (safe sex in the beach ja Fairy fruit bunch?) ja yhtäkkiä saimmekin tiedon että huone on valmis, tossa olis teidän avaimet. Jibbee, eihän siinä mitään, eiku menox, sano Annie Lennox!

Homma meni taas ihmeelliseksi säätämiseksi. Odottelimme bussia ja emme tienneet että pitääkö kääntyä vasemmalle, oikealle vaiko nousta bussiin. Olimme jonossa kuitenkin varmaan sijalla numero 20. Siihen tulee sitten bussi eteen muut ihmiset nousevat kyytiin ja kohta meillekin ruvetaan huitomaan, että nouskaas siihen. Me noustaan ja sitten yhtäkkiä muut ihmiset potkitaan pois. Oltiin taas vähän etmitvit?! Tämä johtui ilmeisesti siitä että meillä oli sviitti ja heillä ns. normaalit huoneet, Noh, sitten pääsimme eteenpäin ja päädyimme taas yhteen vastaanottoon. Siellä taas palloilimme käsiä levitellen että missähän meidän huone on? Vihdoista viimein pääsimme siis huoneeseen sviittiin!

Kuvien perusteella joilla varasin huoneen kuvat olivat modernista huoneesta. Tämä meidän sviitti olikin sitten joku perinteinen Thaimaalainen versio ja heidän käsityksensä sviitistä. Huone oli "tehty" teak puusta joka on ilmeisesti aika arvokas puu Thaimaassa. Mutta tumma,,, Mainitsin varausta tehdessä, että juhlistamme hääpäiväämme. Henkilökunta olikin nähnyt vaivaa huomioidakseen tämän. Tuli kuitenkin hyvä mieli kaiken odottelun jälkeen vaikka emme siis edes tätä osanneet odottaa.

Siinä sitten purettiin tavaroitamme ja miettiin, että onpas täällä lämmin. Säädimme lämmityksen tooosi kylmälle että jäähtyisi kun tulemme ulkoilulta takaisin. Läksimme siis etsimään jonkinmoista klinikkaa jossa voisi puhdistaa Tuomon haavan. Kävikin niin hyvä tuuri että tässä paikassa on oma hoitaja ja lääkäri paikalla päivällä ja siellä haavan puhdistuksen voi hoitaa ilmeisestikin ilmaiseksi. Näin ainakin hoitaja sanoi. Tämän näkee sitten kun kirjaudumme ulos että onko oikeasti näin.

Kävimme haavanpuhdistuksessa ja suuntasimme läheisen temppelin iltamarkkinoille. Tämä oli yksi syy miksi halusimme tulla tänne, lauantai-illan markkinat. Mutta kun pääsimme markkinoille, kävikin ilmi että ne ovat nykyisin perjantaina ja tiistaina :D No ei sitten mennäkään. Kävelimme sitten pikkuhiljaa  takasinpäin ja katseltiin paikkaa siinä samalla mistä voisimme ostaa huomenna ruokaa... Tulimme takaisin huoneeseen siinä klo 20 huitteilla ja ei huone nyt ollut kauheasti viilennyt. Soittelimme vastaanottoon että eipäs ilmastointi toimi. No he lähettää teknikon sitä katsomaan. 

Puhelun jälkeen jäi sellainen fiilis että he tiesivät jo etukäteen että ilmastointi ei toimisi niinkuin sen pitäisi. Teknikko tuli kuitenkin tunnin odottelun ja yhden lisäpuhelun jälkeen. Siinä katselun yhteydessä hän kasteli senkan ja siinä päällä olleen meidän matkalaukun. Ei nyt litimäräksi mutta märäksi kuitenkin. Aikansa hän rassasi masiinoita ja sanoi, että 20 minuutin kuluttua on viileämpää... Kului 20 minuuttia ja vielä toisetkin. Eipä tuo nyt hirveästi viilennyt. 

Joten soittoa taas respaan että mitenkä olis jos saatas toista huonetta tilalle. 10 minuuttia ja kaverit tuloo kantamaan tavaroita. Sitten taas hirveetä vauhtia tavarat jotenkuten kassiin  ja kohtahan sieltä tyypit tulivat hymyssä suin tavaroita kantelemaan. Näinpä saimme uuden huoneen siinä klo 22? maissa ja tässä toimi ilmastointi paljon paremmin. Mutta täytyy kuitenkin sanoa, että ei se lämpötila siihen +10 asteeseen mitä termostaatti lupailee kyllä ikinä laske... 

Mut tämmöstä tällä kertaa, katellaan ens kerralla!

T: SuTu

Hääpäiväjuhlistus suunnitelmat eivät vaan onnistu + terveysturismia?

Eilissä päivänä otimme toosi hitaan lähdön päivään ja söimme aamupalan myöhään aamupäivällä. Päivällä otimme päikkärit valmistaaksemme iltapäivän aktiviteetteihin. Läksimme nimittäin käymään Chalongin satamassa / laiturilla. Lähes kaikki Phuketin turistiveneryhmät lähtevät täältä nykypäivänä. Satamassa itsessään ei tosiaankaan ole mitään ihmeellistä mutta laituri on Googlen mukaan 720 metriä pitkä. Laituria ei tarvitse kävellä päästä päähän vaan siinä kulkee busseja muutaman minuutin välein ryhmäturisteja kuljettamassa.


Satamassa pyörimisen jälkeen menimme syömään nurkkaravintolaan, joka on siis meidän lempiravintola Phuketissa. Ruokahan siellä oli hyvää, kuten normaalisti. Mitäpä muutakaan tältä paikalta osaa odottaa.

Ravintolasta kotiutumisen jälkeen Tuomo päätti lähteä uimaan yksin, Su;lla ei oikein ollut fiilistä uimiseen. Tehdään pitkästä tarinasta lyhyt, Tuomo putosi uima-altaan vieressä olevan puulattian läpi metrin verran alaspäin ja siinä tohinassa sai haavan vasempaan sääreen. Hotellin omistaja tuli siihen sitten katselemaan ja tuumasi suoraan et nyt mennään sairaalaan. Eipähän siinä, Su toi tavarat alas ja hypättiin omistajan auton kyytiin ja mentiin Bangkok Phuket sairaalaan. Tuli 9 tikkiä sääreen, ja paikattiin vähän muita pikku naarmuja. Oikea pohje ja olkapää tärähtivät hieman putouksessa mutta muuten ei ole mitään sen kummempaa. Viikon verran pitäs jokapäivä puhdistaa haavaa klinikalla ja syödä antibioottikuuri loppuun. Reissussa sairaalassa meni melko tarkalleen 2 tuntia, puolet ajasta istuttiin autossa. Reissu maksoi hieman vajaa 300€, onneksi on matkavakuutus. Rahat saa sitten joskus takaisin kun niitä rupeaa vaatimaan.

Tänään käytiin sitten puhdistamassa haavaa ensiapupolilla tuossa muutaman minuutin kävelyn päässä, ja pitää sanoa että ei Suomen terveydenhuollolla ole hätää. Meillä on asiat kyllä hyvin...
Su siinä samassa kysäsi jotakin kutinaan joka on pikkuhiljaa hiipinyt hälle täällä Thaimaassa ollessa. Sai lääkkeitä ja ainakin näin 8 tunnin perusteella ovat auttaneet. Itse ei tosin ole varmaan asiaa huomannut.

Tuomon jalan takia siis hääpäivä juhlistusaktiviteetit jäävät tekemättä, lähinnä siis uiminen, kuntosalilla käyminen, minigolffin peluu yms. hikoilua aiheuttava toiminta. Huomenna siis vaihdamme hotellia Karon Beachille "pikkasen" parempaan paikkaan missä normaalisti viettäisimme aikaa. Tuomon oleskelu menee lähinnä varmaankin hotellilla olemiseen, joten kauheasti ei tässä blogissa tule tapahtumaan siihen viikkoon kun ei kauheesti saa tuo haava kastua, Täällä on nääs lämmin ja hää hikoilee. Mutta kipulääkkeitäkään tarvitse edes syödä, joten elämä voittaa vielä :)

Katellaan ens kerralla!

T: SuTu

Näköalapaikkojen kiertelyä

Eilen varattiin kuski ja auto tälle päivälle että pääsisimme kiertelemään Phuketin nähtävyyksiä jotka kiinnostavat meitä. Ja koska tämä saari on kuitenkin suht iso ja autoja täynnä, niin ei ole mitään järkeä yrittään tehdä tätä samaa songtheaw busseilla. Näinpä siis päädyimme vuokraamaan sekä auton että kuljettajan. Meistä kumpikaan kun ei ole tarpeeksi hullu ajamaan täällä itse...

Kuskin saavuttua sovittuun aikaan klo 11, suuntasimme suoraan Phuketin akvaariolle ja tarkoituksena oli syödä siinä samassa Sawasdee ravintolassa johon ihastuimme 5 vuotta sitten. Siinä ravintolassa pelkästään ruoka ei ollut hyvää vaan siinä oli myös panostettu viihtyvyyteen. Mutta kun saavuimme ravintolalle, niin eihän se auennut kuin vasta puolen tunnin päästä. Prkl. Onneksi siinä vieressä oli auki toinen ravinteli mutta eihän se samaa asiaa ajanut kuitenkaan. Tosin samat näkymät on kummastakin ravintolasta. Menimme siis syömään Blue wave ravintolaan, jossa ruoka oli ihan hyvää vaikkakin osa ruuasta pyydettiin ei tulisena mutta kyllä tuo Su:n niistelystä ja valittamisesta päätellen oli hyvinkin tulista. Pyysimme myös kuskimme mukaan syömään ja hän vain naureskeli Su:n niistelyistä.


Ruuan jälkeen menimme Rang hillin näköalapaikalle. Täältä oli näkymät Phuketin kaupungin ylle ja ehkä koko reissun suurin yllätys että kuinka hyvät näkymät sieltä oli. Täällä tuli vietettyä ihan yllättävän paljon aikaa, sillä söimme jäätelöt (Su halusi, tarkoittaa että oikeasti on kuuma :D) ja kahvilassa joimme itsemme viileäksi. Kiva "yllätys" olivat myös apinat joita pyöri ja hyöri parkkipaikan seutuvilla. Meillähän ei ole näistä veijareista kauhean hyviä muistoja, heidän heimoveljethän varastivat meidän ruuat Kanchanaburin vesiputouksilla 5 vuotta sitten...

Rang hillin näköalapaikalta suuntasimme Big Buddhalle, elikäs Ison Buddhan patsaalle. Tällä paikalla on jonkinmoinen merkitys Phuketilaisille Buddhalaisille, meille tämä paikka oli vain näköalapaikka näköalapaikkojen listalla. Iso buddha sijaitsee periaatteessa keskellä Phuketin saarta, joten täältä on tosi hyvät näkymät joka puolelle Phuketin saarta.Täällä on myös Buddhalaisia pappeja, munkkeja.Vaikka Su ei ole enää kauhean uskonnollinen, hän halusi että munkki siunaa meidät. Niinpä kävimme munkin siunauksessa. Tosin tämä siunaus tuntui enemmän sellaiselta jota tarjotaan liukuhihnalta turisteille. Tästä siunauksesta saimme kuitenkin munkkien itse tekemät rannenauhat. Pudottelimme myös kolikoita astioihin, tämän pitäisi tuoda hyvää onnea elämälle. Su oli käynyt täällä jo monta kertaa, niin hän ei ollut kauhean innostunut paikasta. Matka tänne ja etenkin pois täältä menee siksakki tietä pitkin, jossa oli välillä aika hiuksia nostattavia tunteita koska samassa alamäessä ajeli ATV ryhmiä mönkijöillään. Ajajathan ovat siis turisteja jotka saattavat ajella moisella vehkeellä ensimmäistä kertaa. Mutta vaikka alamäki oli välillä aika jyrkkä niin onneksi meidän autossa kuitenkin oli hyvät jarrut.

Isolta Budhalta suuntasimme Karonin näköalapaikalle. Täältä on hyvät näkymät Katan ja Karonin rannoille. Kuvassa lähimpänä on Kata noi ranta ja keskellä Kata Yai. Ylimmäisenä on "meidän" ranta, Karon beach. Eli aina kun olemme "rannalla" olleet, Karon beach on ollut meidän paikka. Eipä tässä paikassa oikein muuta ollut, kunhan vain istuskeltiin, katseltiin toisia turisteja ja nautiskeltiin näkymästä ja lomasta.

Viimeisenä paikkana oli sitten Promthepin niemi. Tämä oli se paikka mitä olin itse odottanut koko päivän ajan sillä täällä on kuulemme ehkä Thaimaan paras paikka katsella auringonlaskua. Eikös se sitten se aurinko mene pilvien taakse kun oli aika laskeutua makkoomaan. Enpä olisikaan sitä halunnut katsella Su:n kanssa. Tätä lähemmäksi ei päästy sitten auringonlaskua tänä päivänä, Mutta täällä oli jokatapauksessa aivan himona porukkaa, ja pääasiassa vielä paikallisia. Turisteja oli todella vähän. Vaikkakaan turistikausi on jo loppunut niin siitä huolimatta turisteja oli todella vähän.


----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tästä päivästä jonkinmoinen yhteenveto:
Ekat 3 paikkaa olivat todellakin kaiken "vaivannäön" arvoisia, Karonin näköalapaikka oli vähän "mjöh" ja Promthepin niemi todellakin oli pettymys koska odotti edes jonkinmoista auringonlaskua. Mutta kun ei niin ei, luonnonvoimille mekään emme voi mitään.

Tilasimme kuskin ja auton Mr. Alexilta (samalta tyypiltä jolta tilasimme taksin lentokentältä hotellille) hintaan 2000 bathia (55€) sisältäen kaasun/bensan autoon. Pyysimme englantia puhuvaa kuskia, emme semmoista saaneet. Kai hän jotain ymmärsi kun yritin puhua hänen kanssaan mutta Su hoiti lähes kaiken kommunikoinnin. Sillä tavalla harvinainen kuski noin Thaimaalaiseksi kuskiksi, että hän ei hurjastellut ja yrittänyt rikkoa nopeusennätyksiä. Oli edes jonkinlainen järkipäässä. Mutta ei häneltä mitään muuta saanut kuin ratinpyöritystä. Ei juurikaan puhunut edes Su:lle mitään. Kun katseli muiden turistien kuskeja, niin he olivat mukana näköalapaikoilla ja edes yrittivät jutella yms.

Ja lopussa jäi vähän paha maku suuhun kun tuntui että hän yritti kusettaa meitä viimeisen paikan sijainnissa. Minulle homma olisi mennyt täysin läpi mutta Su sanoi että emme ole oikeassa paikassa. Halusimme nimenomaan mennä Promthepin niemelle ja hän vei meidät Promthepin niemeä edeltävälle niemelle. Onneksi Su oli käynyt siellä aikaisemmin ja tiesi mikä oikea paikka on.

Mutta ei sillä tavalla voi valittaa, 55€, 8 tuntia ja n. 80 kilometriä. Ja ottaen huomioon kuinka paljon jouduimme seisomaan ruuhkassa. Säästimme harmaita hiuksia ja monta stressitöntä "matkustus"päivää jos olisimme halunneet nähdä nämä omine kyytinemme.

Ja vaikka olimme matkanneet autolla koko päivän, olimme suht väsyneitä kun pääsimme hotellille, söimme ja tietysti kävimme uimassa. Mitenkäpä muuten sitä päivän voisi päättääkään?

Katellaan ens kerralla!

T: SuTu

Täällä taas

Aamulla herättiin pikkuhiljaa ja siinä jossain vaiheessa huomattiin katsoa kelloa, että mitäs se näyttää... 09.30! Vedettiin siis yössä 14 tunnin unoset. Väsyneitä oltiin... Aamuhommien jälkeen lähdettiin aamupalalle meidän tuttuun ja turvalliseen katukeittiöön. Mutta heti kun mentiin ulos, niin iski todellisuus. On täällä perkule kuuma! Ja liikennettä on pikkasen eri tavalla kuin Tampereella... Ja kadun yli olisi päästävä jotta täällä voisi tehdä ylipäänsäkään mitään... 

Hikeä pyyhkien pääsimme tähän katukeittöön, joka on musliminaisen omistama ja hän hyörii kokkina siinä samalla.Su söi täällä aina aamiaisensa asuessaan Phuketissa. Ja en kyllä ihmettele, sillä täältä saa mitä mainiointa keltaista riisiä. Miten riisi voi olla niin hyvää??!?!

Aamupalan jälkeen läksimme käymään paikallisessa Prismassa, eli Tesco Lotuksessa, joka on reilun kilometrin päässä meidän hotellilta. Matka kyllä tuntuu paljon sitä pidemmältä koska liikennettä on oikeasti paljon, ei jalkakäytäviä ja koko matkan oli jos jonkinlaista remppaa tiellä menossa. Su on jo sen verran tottunut Suomen hyväkuntoisiin jalkakäytäviin ja liikennesääntöihin että oli ihan kauhuissaan että kuinka täällä voi kulkea...

Kauppaan kuitenkin päästiin turvallisesti ja se oli vielä kämäsempi kuin se me muistettiin. Pieni, nuhjunen ja pieni valikoima. Kuitenkin saatiin shampoot yms ostettua jotenkuten joten tehtävä suoritettu. Pakko oli mennä tämän jälkeen viereiseen (gelatiini?) jäätelöbaariin jädelle ja kylmälle teelle. Tosin jäätelö kerkesi melkein sulaa ennen kuin saatiin se syötyä, sillä ei kauheasti ollut virkistävää vaikutusta...

Sitten lähettiin takas hotellille. Siinä puolessa välissä matkaa oli järjettömän iso kauppa. Päätettiin käydä siinä ihan vaan mielenkiinnon vuoksi. Etuosa oli todella pieni ja siinä oli edes jonkinlainen ilmastointi. Takaosa oli aivan järjettömän iso ja siellä ei ollut ilmastointia. Ja se tuntui jatkuvan ja jatkuvan eteenpäin koko ajan. Loppua ei näkynyt. Kaupasta pois lähtiessämme Su nimesi kaupan hygieniapassi kaupaksi, tarkoittaen siis että Suomalaisella elintarviketarkastajalla olisi juhlapäivä kun voisi tikata "ei läpäise" kohtaa tarkastuslistaltaan lähes joka kohtaan. Olimme siis iloisia että pääsimme sieltä "elävänä" pois.

Siinäpä tuo päivä sitten olikin. Ostimme ruokaa torilta, kävimme uimassa tunnin verran, nukuimme ja teimme suunnitelmia ja varauksia tuleville päiville. Tämä päivä menikin juuri niin kuin olimme suunnitelleet etukäteen, saimme levättyä matkaväsymystä pois.

Katellaan ens kerralla!

SuTu

Matkustaminen on rankkaa...!

Taksi tuli pihaan klo 10 jälkeen Suomen aikaa (14.00 Thai aikaa) ja paukattiin mennä juna-asemalle tsukuttimen kyytiin. Tikkurilassa oli vaihto ja mentiin kumpikin ihan ekaa kertaa lentsikkakentälle junalla. Ihan bueno jutska kyllä, tosin Tikkurilassa kun oli vaihto, niin matkalaukkujen kanssa piti ravailla liukuportaita pitkin ylös ja alas. Lentokentälle oli kävelymatka junapysäkiltä ylläri pitkä ennen kuin päästiin lentoasemalle sisälle. Eihän siinä muuten mitään sen kummempaa mutta kun kahta isoa laukkua pitää raahata perässä niin ei kiva.

Lentokentällä ei keritty tehdä muuta kuin syödä vaikka aikaa oli 5 tuntia ennen lähtöä. Ekaks mentiin heti turvatarkastus porttien jälkeen olevaan Below zero tjms hienostoravintolaan. Maksettiin itsemme kipeäksi ja vielä jäi nälkä. Toisaalta pitää myöntää, että Tuomon Pulled BBQ possu hamppari oli kyllä maukas. Mutta jotta ei menis ihan liian positiiviseksi kehuskeluks, niin Su:n kana oli liian kuivaa. 

Ravintelissa Su sano, että oispa joku Aasialainen ravintola, tekee niin paljon mieli riisiä. Mutta kun ei ollu. Sitten siinä aikamme pyörittiin myötäleessä ja Su löysi jostain kioskista Mama nuudeli kupin (lisätään kuppiin kuumaa vettä ja 4 minuutin päästä valmista) ja päivä oli pelastettu! Nyt voitiinkin mennä pyörimään kansainväliselle puolelle ja katella miltä mualiman meno näyttää siellä. 

Mentiin taxfree yms. kauppojen ohi sen kummemin mulkoilematta kun ei ollut tarvetta millekään sen kummemmalle. Aikamme käveltyämme kuului vaimea mutta iloinen huokaisu ja sana "riisiä". No mikäpäs muukaan sieltä löytyi kuin Japanilainen ravintola! Ihan sama mitä tilattiin, kunhan vain riisiä tuli eteen. Joko Su:lla oli nälkä tai ruoka oli hyvää mutta ei ole lautanen tyhjentynyt IKINÄ noin nopeasti! Sittenpä kun oli lautanen tyhjä, olikin lepohetken aika. Su nukkui tuoleilla ja Tuomo käyskenteli käytävillä ilman sen kummempaa päämäärää. Meneehän odottelu näinkin... 

Lentokoneeseenkin päästiin ja siinä istuskelu olikin sitten niin tapahtuma köyhää että. Suurin ihmettelyn aihe oli Su:n naapuri joka nukkuin koko matkan lukuunottamatta ruokailuja, Su nukkui reilusti yli puolet 9 tunnin ja 40 minuutin lennosta. Tuomokin sai nukuttua koiran unta varmasti jonkun 3 tuntia. Ei ole ihan äskettäin näin tapahtunut... Penkit ovat edelleen ?(?(?¤# seestä. Muuten on kyllä aika buenot noi Finnairin uudet A350 lentsikat,

Saavuttiin Sitten Suvarnabhumin kentälle ja tarkoitus oli, että pudotetaan laukut tulevalle lennolle ja mennään sitten syömään normi ihmisten ruokailupaikkaan, ei niihin kalliisiin turistilentokenttäravintoloihin. Mutta eihän se nyt niin sitten mennykään. Käytiin klo 09 jälkeen laukkujen jättämistä kysymässä, "voi tuoda vasta klo 13 jälkeen" oli vastaus. Noh, eihän siinä. Mennään sitten laukkujen kanssa. No ei mennä kun sinne ei saa laukkuja viedä! Kokeilimme parista paikasta ja eihän siinä normisti olisikaan mitään mutta paikkojen välillä on vain se 1 km... Noh, sitten painelimme mennä alakertaan ja Su otti taas jotain riisiruokaa ravintelista ja Tuomo BBQ possu zydeemin.seiskasta (7-11= sama kuin r-kioski). Sitten mentiin vaihtamaan rahnaa ja ostettiin Simit puhelimiin. Meillähän oli aikaa siis oleskella lentokentällä 8 tuntia. Kyllähän se aika siellä menikin mutta yhdessä tumin päätettiin että ensi kerralla mennään Don Muangin lentokentälle ja päästää montaa tuntia vähemmällä odottelulla ja saadaan lentoliput vielä halvemmalla. Vaikka joutuukin autossa istumaan 1 - 1.5 tuntia. Tämä 8 tuntia menikin syödessä, juodessa ja n... ukkuessa. Ja käveltiinkinhän me siinä sivussa jonkun verran,

Lennettin Phukettiin Thai Smilen koneella ja siinä ilmassa ollessa mietiskeltiin, että eipä tämä eroa halpalentoyhtiöistä muuten kuin lentokentän perusteella. Eli halpalentoyhtiöt lentävät Don Muangin lentokentältä ja "oikeat" lentoyhtiöt Suvarnabhumin kentältä. Lennon aikana Su:lle tuli pieneksi hetkeksi matkapahoinvointia, liekkö tullut välipalasta mitä tarjottiin koneessa vai oliko vain pitkän päivän aikaansaannosta. Tiedä häntä. Mutta Phuketiin saavuttaessa nainen oli jo ihan kunnossa ja oma itsensä.

Kun saavuimme Phukettiin, olimme varanneet etukäteen taksin hotellille. Phuketissa mafia rehottaa julkisen liikenteen puolella ja julkinen liikenne on lähes olematonta. Menimme ulos odottamaan kuskiamme ja siinä tuli aivan kauhea shokki ; täällä on KUUMA!!!!!! Valehtelematta olimme ulkona 30 sekuntia ja selät olivat molemmilla jo aivan märät. Odottelua sitten kestikin vähän pitempään koska kuski ei tullutkaan ja joutui soittelemaan jonkun kaverinsa paikalle. Kuski tuli vihdoin ja viimein ja matka hotellille kesti varmaankin tunnin. Tuntui että koko matkan ajan oli joku paikka remontissa tai rakennettiin jonnekin jotain uutta. Sikäli hassua, että vanhojen liiketilojen ikkunoissa oli kaikkialla myynnissä/vuokrataan kylttejä. Kun saavuimme hotellille n. klo 18, kävimme ostamassa kadulta ruokaa ja ruokailun jälkeen teimme mitä me kaikki haluamme tehdä : me menimme uimaan! Mikäs sen parempi tapa lopettaa 28 tunnin matkailupäivä kuin lillua altaassa tunti ja painua sitten nukkumaan, Väsytti meinaan jonkin verran.

Katellaan ens kerralla!

SuTu

Nothing can stop us now!

Mikkäänhän se ei meitä ennää pyssäytä! Su sai paperit eilen käteen koulusta ja lääkärikin paljastui todella kivaksi tapaukseksi Hatanpään kantasairaalan "uusituissa" tiloissa. Loppujen lopuksi sano että hyvin mennee ja hyvvee matkoo.

Nyt siis vain tunteja lasketaan ja odotellaan. Melkein jo eilen vaihdettiin lentoliput tälle päivälle mutta ois tullu sille ylimääräselle päivällä jokunen satanen hintaa lisää joten jätettiin sitten vaihtamatta. Ja kun se songkrankin on siellä päällä niin ei olis hirveetä kiirettä...

Juna lähtee puksuttamaan kohti lentokenttää lauantaina klo 11 maissa (klo 15 Thaimaan aikaa) ja lentävä putkilo nousee ilmaan klo 17 jälkeen. Saavumme Bangkokiin 07.xx paikallista aikaa ja meidän jatkolento Phuketiin lähtee vasta klo 15.xx paikallista aikaa. Eli meillä on aikaa pyöriä sinne sun tänne päin Suvarnabhumin lentokentällä 8 tuntia. 8 TUNTIA!!!! Nyt vasta iski että kuinka pitkään siellä pitää pyöriä... No okei, immigraatio muodollisuuksiin pyörähtää se 1 tunti mutta on siinä vieläkin aikaa sen jälkeen.

Ja se mikä taas aiheuttaa hieman epävarmuutta on tämä Songkran. Songkran on Thaimaalaisten uusi vuosi jota vietetään Thaimaan vanhan kalenterisysteemin mukaisesti. Thaimaassa on käytössä sama gregoriaaninen systeemi kuin meillä länsimaissa mutta siellä on myös käytössä systeemi, jonka mukaan tämä vuosi on 2017 + 543 = 2060. Uutta vuotta juhlitaan koska on... uusi vuosi?! sekä tästä alkaa myös vuoden kuumin ja sateisin ajanjakso. Sekä myös turisteille halvemmat hinnat sekä Thaimaassa että lentolipuissa, varsinkin kansainvälisissä lennoissa jotka päätyvät Thaimaahan. Juhlinnat kestävät virallisesti 4? päivää mutta tapahtumaa vietetään ilmeisesti 7 päivää putkeen. Tänä aikana paikat ovat enemmän tai vähemmän kiinni tai auki, ei näistä ota aina selvää kun ollaan Thaimaassa. 

Tarkoitus on siis taas vaihteeksi SIM kortteja jahdata puhelimeen kun ei viimeksi oikein osunut kohdalle se raoming osuus ja nyt kortit ovat jo menneet vanhaksi. Rahat on tarkoitus vaihtaa lentokentällä, toivottavasti siis rahanvaihtopisteet ovat alakerrassa auki. Normaalistihan lentokentällä ei kannata vaihtaa rahaa mutta Suvarnabhumin lentokenttä on tähän jonkinmoinen poikkeus: maan päällä olevissa kerroksissa on jonkinmoinen monopolihinnasto tjms, siellä on kaikkien mahdollisten isojen rahanvaihtajien rahanvaihtopaikat siellä sun täällä ja KAIKISSA on samat vaihtokurssit. Mutta jos menet maan alle lentokenttäjunan lähtökerrokseen ja pois lentokentän "hallinta-alueelta", siellä on huomattavasti paremmat vaihtokurssit. Viime reissulla täältä sai paremman kurssin kuin kaupungista!

Songkranin aikaan vesi (ja nyt en puhu virtsasta) lentää kaduilla kulkiessasi päällesi, halusit tai et. Ihmiset ovat enemmän tai vähemmän humalassa. Tuossa video, joka sattui tulemaan eteen tästä tapahtumasta ensimmäisenä eteen ---> Songkrania juhlitaan. Tämä juhla tuli siis henkilökohtaisesti kohdattua 5 vuotta sitten ja ei kyllä ole halua juhlia uudestaan. Su on viettänyt näitä sen 25 kpl elämänsä aikana ja ei hälläkään ole minkäänlaista halua osallistua juhlintaan.

Oikeastaan syy tuohon 8 tunnin odotukseen on meissä itsessämme. Ajattelimme että hemmottelemme itseämme kerrankin lentämällä "oikealla" lentoyhtiöllä Phuketiin. Tätä Suvarnabhumin lentokenttää käyttävät periaatteessa "normaalit" lentoyhtiöt ja tunnin ajomatkan päässä oleva Don Mueangin lentokenttää käyttävät halpalentoyhtiöt. Ja ajattelimme että kerrankin lähdetään jatkamaan matkaa samalta lentokentältä mihin ollaan saavuttu. Olisi siellä ollut näillä "paremmilla" yhtiöillä lyhyemmällä vaihto-ajalla olevia lentoja mutta taas tuli songkran eteen... Ei voi tietää 100% kuinka tänä aikana hommat toimii lentokentällä, joten valitsimme stressittömän vaihtoehdon. Väsyneitähän me olemme kun saavumme Phuketiin...

Pikkasen etukäteis huolia noin muuten on tällä hetkellä, lähinnä liittyen tekniikkaan. Alkuviikosta meidän Youtube kanavan yhteistyöverkosto (tätä käytämme lähinnä musiikin takia) ilmoitti että videomme ovat epäilyttäviä ja tämän vuoksi he katkaisivat oikeudet heidän palveluihinsa. Mukaanlukien siis musiikki. Tätä olemme yrittäneet saada takaisin tässä pitkin viikkoa, youtube videoita ei siis tule ennenkuin olemme saaneet oikeudet takaisin. Se voi olla tänään tai vuoden päästä...

Toinen mikä hieman arveluttaa, liittyen videoiden tekoon on tietokone ja softa yhdistelmä. Edellisen matkan jälkeen Filmora wondershare on päivittynyt moneen kertaan ja käynnistyy todella hitaasti tällä nykyisellä miniläppärillä. Katsellaan kuinka kone jaksaa pyöritellä ohjelmaa...

Katellaan ens kerralla!

T: SuTu

Enää muutama (8) päivä(ä) jäljellä…

Niin,  tätä Thaimaan matkaa ei olla hehkutettu etukäteen vaikka suunniteltu ollaan jo viime matkasta lähtien. Erikoisen ja juhlittavan tästä matkasta tekee erityisesti se, että juhlistamme 5-vuotis hääpäiväämme viettämällä sen paremmin kuin meidän lompakot sallivat. Muuta erityistä on, että meidän molempien synttärit sattuvat jäämään matkan jalkoihin sekä tällä matkalla juhlistamme myös Su: n valmistumista hoiva-avustajaksi. Tosin valmistumispäivä on vain 3 päivää ennen matkan alkua,  joten aivan varmaksi ei voi vielä tätä tietää…  :P

Suunnitelmia ollaan siis tehty mutta lentomatkoja ja asuinpaikkakuntia lukuunottamatta kaikki voivat vielä muuttua. Lähtöpäivä Suomesta olisi 15.4 ja siitä eteenpäin 6 viikkoa olisi tarkoitus olla reissussa. Suunnitelmissa on olla (taas) Phuketin Chalongissa ja Karon Beachillä ensimmäiset 10 päivää ja siitä sitten suunnistaa Bangkokiin. 

Chalongissa siis tapasimme ihan ensimmäisen kerran kasvotusten, sen takia paikalla on erityismerkitys meidän historiassa. Ja tämän takia kun menemme Phuketiin, menemme mitä todennäköisemmin aina juuri Chalongiin. Chalongissa olisi tarkoitus olla viikko ja suunnitelmiakin on tehty mutta jätetään kertomatta, jos ne sitten eivät vaikka toteudukkaan. Chalongista siirrymme kolmeksi yöksi Karon Beachille ja räjäytämme lompakkomme hääpäivän juhlistuksen takia. Tämän reissun majoitus budjetti on 1000€ nurkilla ja nämä 3 yötä vievät siitä puolet. Siitä jälleen sitten myöhemmin jos tämä tulee tapahtumaan.

Phuketin rentoutumisen jälkeen menemme viettämään normaalia elämää Bangkokiin loppu ajaksi. Bangkokissa ei ole aivan hirveästi ohjelmaa, yhtenä viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä vkl matkalle Su:n siskon ja hänen perheen kanssa. Tuomon pitää teettää (taas) vaatteita. Su:n pitää (taas) vääntää paikallisten papereiden kanssa. Ollaan me muitakin ideoita viskelty ilmaan mutta nämä menee taas sinne katsellaan katsellaan osastolle. Mutta 1 asia on ainakin  varma... MONT NOMSOD ja MBK tulevat tutuksi (tälläkin) reissulla. Mont Nomsod on yksi tärkeimmistä syistä minkä takia Su haluaa mennä Bangkokiin :D

Aloimme siis tätä suunnitella jo edellisen matkan jälkeen mutta sitten tuossa syksyn korvilla, puolisen vuotta sitten, astui elämä peliin ja meille tuli terveydellisiä ongelmia vähän sieltä sun täältä suunnasta. On vietetty öitä sairaalassa ja puolenkymmentä kertaa visiteerattu päivystyksen ovien takana.

Vietimme myös oikean 5v hääpäivämme tammikuussa Acutan päivystyksessä istuen. On ollut siis useampi uneton yö ja en jaksa kuin ihmetellä kuinka Su on kaikkien ongelmien keskellä saanut koulunsa päätökseen.  Itsehän hän aina sanoo "mä olen Nissinen,  mun täytyy olla kova"…  Ei ole ollut elämää uhkaavaa mutta pienistä puroista… 

Vielä ensi viikolla olisi lääkäri joka voisi sanoa että "ettepä muute lähe" mutta 99.9% toiveikkuudella näin ei tule käymään. On tässä kevään aikana "pientä" taistelu väsymystä tullut havainnoitua meissä molemmissa ja meille molemmille on tuonut voimaa että voimme miettiä aktiviteettejä matkalle. Huomasimme myös että viimeisen parin viikon aikana ollaan naurettu keskenämme enemmän kuin puolen vuoden aikana. Joten parempaan suuntaan ollaan menossa.


Katellaan ens kerralla!

T : SuTu