Torstai meni ihan elbaillessa, Tuomo kävi tosin yksin "tutustumassa" Baiyoke Sky 2 tornitaloon, tarkemmin sanoen 83:een kerrokseen. Yksin, koska Su ei halua mennä korkealle ja vielä vähemmän astua hissiin joka menee taivaisiin ja siinä on 1 seinä tehty lasista. Taisi olla 3 tai 4 kerta kun Tuomo sinne itsensä raahasi, kiva siellä on pyöriä kun tuulee niin kivasti :) Tällä kertaa lipun hintaan kuului jonkinmoinen hedelmä buffet mutta jäi perskales käymättä kun lippu tuli laitettua niin varmaan talteen että sitä ei enää osannut katsoa oikeasta paikasta...
Perjantai... Käytiin pelailemassa MBK:ssa pelejä niin, että molemmilla oli käsivarret kipeena illalla. Ennen kotiin menoo käytiin vielä kiertelemässä Silomin katuja josko siellä olisi vaatteita tarjolla. Eipä ollut enää / vielä kun me siellä köpöttelimme, liekkö ollut vapaapäivä vai oltiinko jopa liian ajoissa liikenteessä...
Mistä tietää että matka lähenee loppuaan? Kun tsekkaa itsensä mobiilisti lennolle... Sillon rupee tuntejakin olemaan jo aika väbä... Ei ole kyllä kiva fiilis, just on päässyt rytmiin, niin pitää vaihtaa suuntaa...
Lauantai, elikäs viimenen kokonainen päivä. Aina tämä viimeinen päivä tällä poppoolla menee aivan eri fiiliksissä, Su ei malta odottaa kotiin lähtöä ja Tuomo murjottaa kun on pakko mennä... Eipähän siinä, käytiin syömässä viimesiä aterioita ja ostettiinpa vielä jokunen kilo tavaraa laukkuihin. Nyt on laukut melkein grammalleen täynnä, 3 x 23 kg! Vielä ennen nukkumaan menoa Su:n ystävä kävi pienellä vierailulla. Nyt siis simmut kiinni, huomenna on kotiinlähtö ja herätys on jo ennen kukonlaulua!
Kiitoksia kaikille kuikuilijoille, tämä oli kai tässä tämän blogin osalta! Katellaan mitä ens kerralla tapahtuu...
T : SuTu
20.1.2016
Ma, ti ja ke
Maanantai ja tiistai menikin Su:lla ystävien kanssa pyöriessä ja Tuomolla noin vaan muuten oleskellessa. Muuta mainitsemisen arvoista ei saatu aikaiseksi kuin maanantaina käytiin Tha tienin markkinoilla sekä Khao san roadin vieressä ostamassa ruoka juttuja.
Keskiviikko meni normaalin keskiviikko kaavan mukaan... Ensin syömään ja sitten leffaan. Käytiin syömässä Yam saap ravintelissa. Tämä on "tunnettu" Isaanilaisesta (koillis-Thaimaa) ruuasta joka on yleensä melkosen tulista. Su tosin tilasi ruuat ilman tulisuutta, taisivat tosin sisältää tulisuutta kuitenkin jonkin verran...
Leffassa käytiin katsomassa Goosebumbs, loppua kohti parani alun tylsyyden jälkeen. Leffan jälkeen käytiin MBK:ssa Su:lle katselemassa mekkoa ja farkkutakkia. Ei vaan löydy mieleistä sitten millään...
Huomaa taas että lähtö lähenee ja ei tee taaskaan mieli lähteä takas Suomeen... Kummasti tää paikka vaan kasvaa kiinni ihoon täällä olon aikana.
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
Keskiviikko meni normaalin keskiviikko kaavan mukaan... Ensin syömään ja sitten leffaan. Käytiin syömässä Yam saap ravintelissa. Tämä on "tunnettu" Isaanilaisesta (koillis-Thaimaa) ruuasta joka on yleensä melkosen tulista. Su tosin tilasi ruuat ilman tulisuutta, taisivat tosin sisältää tulisuutta kuitenkin jonkin verran...
Leffassa käytiin katsomassa Goosebumbs, loppua kohti parani alun tylsyyden jälkeen. Leffan jälkeen käytiin MBK:ssa Su:lle katselemassa mekkoa ja farkkutakkia. Ei vaan löydy mieleistä sitten millään...
Huomaa taas että lähtö lähenee ja ei tee taaskaan mieli lähteä takas Suomeen... Kummasti tää paikka vaan kasvaa kiinni ihoon täällä olon aikana.
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
17.1.2016
Ihan vaan iisisti otetaan...
Tänään ei agendassa ollut muuta kuin Su:n siskon luona käynti ja todistuksen hakeminen, joka oli siis tilattu Su:n siskon osoitteeseen. Siinä pitkin aamua suunnitelmat muuttuivat koko ajan, lopulta se menikin niin, että Su:n sisko jätti paperit jollekin kaverilleen Rama 2 Big C:llä ja me kävimme ne häneltä hakemassa. Samalla käytiin ostamassa kotiin postitettavaa parin laatikon verran. Sitten suunnistimme takaisin kotia. Matka meni muuten oolrait mutta bussi olikin niin täynnä, että jouduttiin seisomaan koko matkan ajan.
Matkalla taas mietimme, että mitä tekisimme. Su oli aikaisemmin puhunut planetaariossa käynnistä ja sinneppä sitten suunnistimme keskenämme. Tai ei me oikeestaa keskenämme oltu... Unohdimme tyystin, että on sunnuntai. Ja sehän tarkoittaa, että paikka oli täynnä lapsia. Ja planetaarion näytökset olivat jo loppuunmyydyt. Sitten Su sanoi, että kun ollaan tultu tänne, niin käydään tuossa "opetuskeskuksessa" samalla. Ostettiin sinne siis liput, maksoivat ihan ruhtinaalliset 30 batia/nokka, yhteensä siis 1.5 €. Lipun hintaan kuului 3 taloa, "puuha", merielämä ja tietotekniikka?
Ensiksi menimme puuhataloon. Puuhatalossa oli ehkä hieman yllättäen aivan järkyttävä määrä lapsia, kaikki olivat tietysti odottamassa sitä planetaarioshowta. Kaiken lisäksi tämä "talo" oli _todella_ pieni, tosin kahdessa kerroksessa. Me ajattelimme koko ajan "kuinka täältä pääsee pois?". Helpostihan sitä, samaa reittiä mitä tultiinkin. Täällä kävimme siis vain kääntymässä.
Seuraavaksi menimme suurin odotuksin merielämätaloon. Jos edellinen talo oli pieni, niin tämä se vasta pieni olikin. Varmaankin 7.6 metrin verran akvaarioita ja se oli siinä. Piste.
Seuraavaksi kuvittelimme suunnistavamme vielä suuremmin toivoin tähän tietotekniikkataloon vain saadaksemme tietää, että se on remontissa. Eli se reissu oli sitten siinä. Ei tarvinnut käyttää aikaa moisiin hupatuksiin enempää tällä kertaa. Eikä kyllä varmaan seuraavallakaan kerralla...
Siinä sitten mietimme taas että mitähän tuota seuraavaksi keksisi. Mietimme, että emme ole kumpikaan käyneet syömässä sellaisessa japanilaisessa ravintolassa missä ruoka poimitaan liikkuvalta hihnalta. Sitten mietimme, että sellainen ravintelihan löytyy Cental worldistä, parin BTS pysäkin päästä. Mutta me mitään BTS:ää käytetä, säästetään rahnaa... Mennään bussilla!
Siinä Planeteriumin ulkopuolella olikin sopivasti bussipysäkki. Ensimmäinen bussi oli ilmainen bussi ja kyljessä luki englanniksi Pratunam. Se meneekin sopivasti meidän suuntaan, kävipäs hyvä tuuri. Eihän tästä mene kuin ehkä 10 minuuttia ja ollaan Centralin edessä.
Voe pojat että oltiin väärässä... Varmaan kaikki muut bussit olisivatkin menneet suoraan sinne mutta ei tämä... Tämä bussi kääntyi heti ensimmäisestä mahdollisesta risteyksestä vasemmalle. Noh, ei se mitään, seuraavasta kun käännytään oikealle niin mennään oikeaan suuntaan. Bussi kääntyy tietysti vasemmalle... Oookei, seuraavasta kun käännytään vasemmalla niin sitten ollaan mykke bueno. Bussi kääntyy tietysti oikealle... Sitten ollaankin aivan kujalla että kuka menee minnekin ja missä me ollaan... Bussikuski katseli peilistä koko ajan Tuomoa ja varmasti ihmetteli, että mitähän tuo idiootti tässä kyydissä tekee?
Matka vaan jatkui ja jatkui. loppua ei näkynyt. Välillä ajeltiin todella pieniä kujia pitkin ja kohta oltiin taas jonkin moottoritien alapuolella. Välillä käytiin satamanporteillakin pyörimässä. Eihän meillä ollut mitään hätää ja kivaahan se oli siellä kierrellä, ei varmasti muuten ikinä olisi tullut siellä käytyä missä pyörimme. Sitten kohta kuski ilmoittaa, että päätepysäkki, kaikki ulos :D Siinä vaiheessa oli jo pakko kysästä, että eiks tää meekkään Pratunamiin?Joo menee, mutta meillä alkaa tauko. Me viedään teidät tonne taukopaikalle, niin pääsette toisen bussin kyytiin sitten.
Sinnehän me mentiin ja päästiin kyytiin mutta sitten alkoi taas se ruuhkassa istuminen. Jossain vaiheessa meinasi huumori jo ruveta loppumaan kesken kun oli niin keleen kuuma ja nälkäkin oli. Matka vaan jatkui mutta vihdosta viimein päästiin sinne minne haluttiin. Japani....Prkl, se oli täynnä!
Aargh. Sitten oli pakko suunnata KFC:n kanojen ääreen ja hetken kuluttua kun olimme hieman saaneet ruokaa syötyä, niin Su sai idean : mennään lentokentälle yllättämään hänen paras ystävänsä ja mennään vastaanottamaan hänet kun hän saapuu Suvarnabhumille. Su ja hänen ystävänsä eivät ole nähneet kasvotusten varmaan 7 vuoteen... Sinneppä me siitä sitten suuntasimme ja kotosalla olimme klo 22 jälkeen. Nyt sitten taas nukkumaan, aamulla uudet kujeet!
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
Matkalla taas mietimme, että mitä tekisimme. Su oli aikaisemmin puhunut planetaariossa käynnistä ja sinneppä sitten suunnistimme keskenämme. Tai ei me oikeestaa keskenämme oltu... Unohdimme tyystin, että on sunnuntai. Ja sehän tarkoittaa, että paikka oli täynnä lapsia. Ja planetaarion näytökset olivat jo loppuunmyydyt. Sitten Su sanoi, että kun ollaan tultu tänne, niin käydään tuossa "opetuskeskuksessa" samalla. Ostettiin sinne siis liput, maksoivat ihan ruhtinaalliset 30 batia/nokka, yhteensä siis 1.5 €. Lipun hintaan kuului 3 taloa, "puuha", merielämä ja tietotekniikka?
Ensiksi menimme puuhataloon. Puuhatalossa oli ehkä hieman yllättäen aivan järkyttävä määrä lapsia, kaikki olivat tietysti odottamassa sitä planetaarioshowta. Kaiken lisäksi tämä "talo" oli _todella_ pieni, tosin kahdessa kerroksessa. Me ajattelimme koko ajan "kuinka täältä pääsee pois?". Helpostihan sitä, samaa reittiä mitä tultiinkin. Täällä kävimme siis vain kääntymässä.
Seuraavaksi menimme suurin odotuksin merielämätaloon. Jos edellinen talo oli pieni, niin tämä se vasta pieni olikin. Varmaankin 7.6 metrin verran akvaarioita ja se oli siinä. Piste.Seuraavaksi kuvittelimme suunnistavamme vielä suuremmin toivoin tähän tietotekniikkataloon vain saadaksemme tietää, että se on remontissa. Eli se reissu oli sitten siinä. Ei tarvinnut käyttää aikaa moisiin hupatuksiin enempää tällä kertaa. Eikä kyllä varmaan seuraavallakaan kerralla...
Siinä sitten mietimme taas että mitähän tuota seuraavaksi keksisi. Mietimme, että emme ole kumpikaan käyneet syömässä sellaisessa japanilaisessa ravintolassa missä ruoka poimitaan liikkuvalta hihnalta. Sitten mietimme, että sellainen ravintelihan löytyy Cental worldistä, parin BTS pysäkin päästä. Mutta me mitään BTS:ää käytetä, säästetään rahnaa... Mennään bussilla!
Siinä Planeteriumin ulkopuolella olikin sopivasti bussipysäkki. Ensimmäinen bussi oli ilmainen bussi ja kyljessä luki englanniksi Pratunam. Se meneekin sopivasti meidän suuntaan, kävipäs hyvä tuuri. Eihän tästä mene kuin ehkä 10 minuuttia ja ollaan Centralin edessä.
Voe pojat että oltiin väärässä... Varmaan kaikki muut bussit olisivatkin menneet suoraan sinne mutta ei tämä... Tämä bussi kääntyi heti ensimmäisestä mahdollisesta risteyksestä vasemmalle. Noh, ei se mitään, seuraavasta kun käännytään oikealle niin mennään oikeaan suuntaan. Bussi kääntyy tietysti vasemmalle... Oookei, seuraavasta kun käännytään vasemmalla niin sitten ollaan mykke bueno. Bussi kääntyy tietysti oikealle... Sitten ollaankin aivan kujalla että kuka menee minnekin ja missä me ollaan... Bussikuski katseli peilistä koko ajan Tuomoa ja varmasti ihmetteli, että mitähän tuo idiootti tässä kyydissä tekee? 
Matka vaan jatkui ja jatkui. loppua ei näkynyt. Välillä ajeltiin todella pieniä kujia pitkin ja kohta oltiin taas jonkin moottoritien alapuolella. Välillä käytiin satamanporteillakin pyörimässä. Eihän meillä ollut mitään hätää ja kivaahan se oli siellä kierrellä, ei varmasti muuten ikinä olisi tullut siellä käytyä missä pyörimme. Sitten kohta kuski ilmoittaa, että päätepysäkki, kaikki ulos :D Siinä vaiheessa oli jo pakko kysästä, että eiks tää meekkään Pratunamiin?Joo menee, mutta meillä alkaa tauko. Me viedään teidät tonne taukopaikalle, niin pääsette toisen bussin kyytiin sitten.
Sinnehän me mentiin ja päästiin kyytiin mutta sitten alkoi taas se ruuhkassa istuminen. Jossain vaiheessa meinasi huumori jo ruveta loppumaan kesken kun oli niin keleen kuuma ja nälkäkin oli. Matka vaan jatkui mutta vihdosta viimein päästiin sinne minne haluttiin. Japani....Prkl, se oli täynnä!
Aargh. Sitten oli pakko suunnata KFC:n kanojen ääreen ja hetken kuluttua kun olimme hieman saaneet ruokaa syötyä, niin Su sai idean : mennään lentokentälle yllättämään hänen paras ystävänsä ja mennään vastaanottamaan hänet kun hän saapuu Suvarnabhumille. Su ja hänen ystävänsä eivät ole nähneet kasvotusten varmaan 7 vuoteen... Sinneppä me siitä sitten suuntasimme ja kotosalla olimme klo 22 jälkeen. Nyt sitten taas nukkumaan, aamulla uudet kujeet!Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
16.1.2016
Lauantai ja Or Tor Kor
Su oli puhunut jo ennen matkaa, että haluaa käydä Or tor kor
tuoremarkkinoilla. Todella monessa ohjelmassa paikasta on puhuttu ja mainostettu huikeena kokemuksena. Sinneppä siis suuntasimme aamulla. Mentiin ensin BTS:llä ja sitten hypättiin metron kyytiin maan alle. Metrolla näet pääsi suoraan sisään markkinoille, BTS:ää käyttäen ois joutunut hikoilemaan hieman.
Emme syöneet aamulla mitään ennen tänne tuloa, halusimme nauttia paikan ruuista koska ne olisivat niin mahtavan makuisia. Suuntasimme siis suoraan ravintelialueelle ja ostettiin ruuat ja juomat. Pitää kyllä sanoa että olipa perkele pahhaa ruokaa! Tai no ei kait se pahhaa ollu, mautonta lähinnä. Ja sitä oli niin vähän annoksessaan. Ja annos maksoi 40 batia... Ei se haitannu että euro meni mutta että se ruoka oli mitä oli...
Tarkoituksena oli ostaa myös jotain ruoka murkinaa kotiin tuotavaksi mutta perskules ku oli niin kallista! Jäi siis tämän reissun jälkeen matkalaukut kevyemmäksi.
Täältä torilta löytyi 1 hyvä asia, DURIAN! Hyvä asia Su:lle, Ei niin hyvä Tuomolle. Miksi? No koska durian tuoksuu Tuomon mielestä sille itelleen ja Su:n mielestä son paras tuoksu maailmassa . Durian oli niin hyvää, että Su söi ostamansa hetelmän nopeammin kuin kissa sanoo elefantti. Ei ole Su ikinä varmaan syönyt mitään noin nopeasti...
Pettymysten torin jälkeen mietimme, että mitähän sitä sitten tekisi...Päätimme lähteä käymään hotellimme "lähellä" olevissa Tesco lotuksessa (Prisman tyylinen kauppa) sekä Central Rama 3 ostoskeskuksessa.
Menimme käymään Tescossa, siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Samat tuotteet kuin muissakin kaupoissa eri järjestyksessä.
Sitten suunnistimme Central Rama 3:sta kohti. Näimme rakennuksen, matkaa oli... kuinka paljon vie tilaa arviolta 8 kaistaa katua ja toiset 8 kaistaa moottoritietä..? Normaalisti ei tuossa ole mitään ongelmaa, 4 kaistaa suuntaansa ja keskellä moottoritiesilta. Sillan ali pääsee kävelemään. Mutta ei tällä kertaa... Olivat päättäneet tehdä juuri tämän sillä alle jonkinmoisen bussien päättäripysäkkikorjaamohässäkän, jonka ympärille oli laitettu aitaa jos jonkinmoista. Läpi emme siis päässeet, vaikka kuinka yritettiin. Loppujen lopuksi meidän piti ottaa bussi siitä päättäriltä ja kuskata itseämme ehkä jonkin kilometrin verran siinä bussissa jotta pääsimme siihen 20 metrin päähän ostoskeskukseen.
Noh, siinäpä sitä sitten taas hikisenä oltiin ilmastoidussa ostarissa, joka oli muuten maailman sokkeloisin paikka. Ei sieltä löytänyt mitään ilman vahinkoa! Oli vielä kaiken lisäksi nälkä! Ja väsyttikin vielä päälle...
Kävimme syömässä Hachibanissa nuudelikeittoa. Siinä syödessä päätettiin, että rkele, kotio ei vielä mennä. Muutakaan jaksettu tehä siinä vaiheessa enää, niin päätettiin käydä leffassa. Katsottiin 5th wave. Ei tosiaankaan voi ainakaan tämän elokuvan juonta kehua, mutta oli se parempi kuin Hateful 8... Kumpikaan edes nukahtanut mukavalle leffan jakkaralle. Elokuvan loppuessa kello hilppas jo 21 jälkeen, joten suuntasimme kotia kohti taksilla. Onnellisen väsyneinä kampesimme itsemme sänkyyn nukkumaan...
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
tuoremarkkinoilla. Todella monessa ohjelmassa paikasta on puhuttu ja mainostettu huikeena kokemuksena. Sinneppä siis suuntasimme aamulla. Mentiin ensin BTS:llä ja sitten hypättiin metron kyytiin maan alle. Metrolla näet pääsi suoraan sisään markkinoille, BTS:ää käyttäen ois joutunut hikoilemaan hieman.
Emme syöneet aamulla mitään ennen tänne tuloa, halusimme nauttia paikan ruuista koska ne olisivat niin mahtavan makuisia. Suuntasimme siis suoraan ravintelialueelle ja ostettiin ruuat ja juomat. Pitää kyllä sanoa että olipa perkele pahhaa ruokaa! Tai no ei kait se pahhaa ollu, mautonta lähinnä. Ja sitä oli niin vähän annoksessaan. Ja annos maksoi 40 batia... Ei se haitannu että euro meni mutta että se ruoka oli mitä oli... Tarkoituksena oli ostaa myös jotain ruoka murkinaa kotiin tuotavaksi mutta perskules ku oli niin kallista! Jäi siis tämän reissun jälkeen matkalaukut kevyemmäksi.
Täältä torilta löytyi 1 hyvä asia, DURIAN! Hyvä asia Su:lle, Ei niin hyvä Tuomolle. Miksi? No koska durian tuoksuu Tuomon mielestä sille itelleen ja Su:n mielestä son paras tuoksu maailmassa . Durian oli niin hyvää, että Su söi ostamansa hetelmän nopeammin kuin kissa sanoo elefantti. Ei ole Su ikinä varmaan syönyt mitään noin nopeasti...
Pettymysten torin jälkeen mietimme, että mitähän sitä sitten tekisi...Päätimme lähteä käymään hotellimme "lähellä" olevissa Tesco lotuksessa (Prisman tyylinen kauppa) sekä Central Rama 3 ostoskeskuksessa.
Menimme käymään Tescossa, siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Samat tuotteet kuin muissakin kaupoissa eri järjestyksessä.
Sitten suunnistimme Central Rama 3:sta kohti. Näimme rakennuksen, matkaa oli... kuinka paljon vie tilaa arviolta 8 kaistaa katua ja toiset 8 kaistaa moottoritietä..? Normaalisti ei tuossa ole mitään ongelmaa, 4 kaistaa suuntaansa ja keskellä moottoritiesilta. Sillan ali pääsee kävelemään. Mutta ei tällä kertaa... Olivat päättäneet tehdä juuri tämän sillä alle jonkinmoisen bussien päättäripysäkkikorjaamohässäkän, jonka ympärille oli laitettu aitaa jos jonkinmoista. Läpi emme siis päässeet, vaikka kuinka yritettiin. Loppujen lopuksi meidän piti ottaa bussi siitä päättäriltä ja kuskata itseämme ehkä jonkin kilometrin verran siinä bussissa jotta pääsimme siihen 20 metrin päähän ostoskeskukseen.
Noh, siinäpä sitä sitten taas hikisenä oltiin ilmastoidussa ostarissa, joka oli muuten maailman sokkeloisin paikka. Ei sieltä löytänyt mitään ilman vahinkoa! Oli vielä kaiken lisäksi nälkä! Ja väsyttikin vielä päälle... Kävimme syömässä Hachibanissa nuudelikeittoa. Siinä syödessä päätettiin, että rkele, kotio ei vielä mennä. Muutakaan jaksettu tehä siinä vaiheessa enää, niin päätettiin käydä leffassa. Katsottiin 5th wave. Ei tosiaankaan voi ainakaan tämän elokuvan juonta kehua, mutta oli se parempi kuin Hateful 8... Kumpikaan edes nukahtanut mukavalle leffan jakkaralle. Elokuvan loppuessa kello hilppas jo 21 jälkeen, joten suuntasimme kotia kohti taksilla. Onnellisen väsyneinä kampesimme itsemme sänkyyn nukkumaan...
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
15.1.2016
Platinum
Eilen illalla mietiskeltiin, että mitäpä tuota tehtäisiin tänä päivänä. Päädyttiin siihen, että on aika mennä Platinumiin. Platinum on ostari, josta saa halvalla vaatteita. Ja täällä vissinkin oikeasti säästää jos ostaa enemmän samaa tuotetta kerralla. Jos ostat maksat kaupan hinnan mutta jos ostat 3 (tai joskus jopa 2) tuotetta, niin saat sen tukkuhintaan. Näin olemme antaneet itsemme ymmärtää...
Mutta ei meillä sieltä hirveästi ole ostettavaa, Tuomolle kaulahuivi ja Su haluaa katsella pipoja, farkkutakkeja, mekkoja ja ja ja ja ja....
Mutta aamulla ennen Platinumiin menoa piti käydä postittamassa itselle postia Suomeen. Paino meni 20g yli 2:n kilon, joten meni isona pakettina.. Tuo 20 grammaa saatto maksaa jopa kymppejä euroissa... Se nähdään myöhemmin.
Postin jälkeen piti käydä vielä nostamassa rahnaa tililtä että voip tehä jonkinmoisia ostoksia päivällä. Nyt on muutaman kerran käyty pankissa ja aina ovat sanoneet että voiko antaa 1000 batin seteleitä kun pienemmät setelit ovat heiltä loppumassa... Otamme pankista rahat ulos suoraan pieninä seteleinä ettei tarvitse sille vanhalle mummulle antaa 1000 batin seteliä 20 batin ananaksesta kun ei hällä oo siitä antaa takas. Thaimaassa käteistä käytetään oikeasti koko ajan, juuri kukaan ei käytä korttia. Kuinka voi olla pienet rahat loppumassa pankeista?!
No mutta pankissa käynnin jälkeen hypättiin bussiin ja mentiin Platinumiin. Siellähän se päivä sitten menikin. Tuomo tosin kävi välillä toteamassa Pantipin (tietokonekrääsään erikoistunut ostari) samanlaiseksi, tosin huonommaksi versioksi MBK ostarista. Tosin sieltä löytyi Su:n sivubisnes, josta kukaan ei tiennyt mitään...
Platinumissa meni siis KOKO päivä, tuloksena oli Tuomolle huivi, ja Su osti myös huivin ja pari pipoa. Kun läksimme pois Platinumista, olimme oikeasti POIKKI!
Su:lla on ollut mukana pipo, jonka hän on halunnut korjata koko matkan ajan ja nyt kun kerta olimme lähellä Palladiumia, niin päätimme lähteä kokeilemaan vielä onneamme sieltä, että josko sieltä löytyisi joku joka korjaisi pipon. No eihän sieltä löytynyt. Paitsi että viimeinen paikka mistä kysyimme korjauksesta, antoi meille korjaus tarpeet ilmaiseksi jos korjaamme sen itse.... No niinpähän Tuomo sen sitten illan kähmyrässä vielä korjasikin.
Siinä korjaajaa etsiessä me molemmat valittelimme että jalkoihimme koskee jonkin verran. Lopulta Su sai taivuteltua Tuomo hierojalle, varmaan ensimmäistä kertaa elämässään... Otimme molemmat 4o minuutin jalkahieronnan.Hieronta oli aikas hyvä mutta prkl ku se sattu välillä... Su siinä sitten jutteli omiaan hierojien kanssa ja kohta siihen tuli juttelemaan myös hierontakopin vanha rouva omistaja. Siinä meidän hieronta-ajan loppuessa vanha rouva omistaja siirtyi päähierontaan ja kohta sitten hierottiin jo käsiä...Heidän lopettaessa hieronnan katselimme kelloa, olimme olleet hierottavana 1 h 020 min...!!! Sovimme hinnaksi tuosta 40 minuutin jalkahieronnasta 300 batia, lopulta päädyimme maksamaan koko helahoidosta kahdelta hengeltä 400 batia (10 €)... Ei huono hinta :D
Köpöttelimme vielä Big C:hen ostamaan lisää postitettavaa ja Tuomo kävi ostamassa halvan headsetin matkoille käytettäväksi. Kotiin meno ei ollutkaan sitten niin helppoa, meidän busseja ei jostain syystä mennyt ohi vaikka odottelimme pitkän tovin. Päädyimme loppujen lopuksi sitten BTS:n vietäväksi. Sielläkin oli ihmisiä kuin tosi paljon jotakin jossakin...
Nyt kun vielä menis nukkumaan niin huomenissa vois taas heräillä.
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
Mutta ei meillä sieltä hirveästi ole ostettavaa, Tuomolle kaulahuivi ja Su haluaa katsella pipoja, farkkutakkeja, mekkoja ja ja ja ja ja....
Mutta aamulla ennen Platinumiin menoa piti käydä postittamassa itselle postia Suomeen. Paino meni 20g yli 2:n kilon, joten meni isona pakettina.. Tuo 20 grammaa saatto maksaa jopa kymppejä euroissa... Se nähdään myöhemmin.
Postin jälkeen piti käydä vielä nostamassa rahnaa tililtä että voip tehä jonkinmoisia ostoksia päivällä. Nyt on muutaman kerran käyty pankissa ja aina ovat sanoneet että voiko antaa 1000 batin seteleitä kun pienemmät setelit ovat heiltä loppumassa... Otamme pankista rahat ulos suoraan pieninä seteleinä ettei tarvitse sille vanhalle mummulle antaa 1000 batin seteliä 20 batin ananaksesta kun ei hällä oo siitä antaa takas. Thaimaassa käteistä käytetään oikeasti koko ajan, juuri kukaan ei käytä korttia. Kuinka voi olla pienet rahat loppumassa pankeista?!
No mutta pankissa käynnin jälkeen hypättiin bussiin ja mentiin Platinumiin. Siellähän se päivä sitten menikin. Tuomo tosin kävi välillä toteamassa Pantipin (tietokonekrääsään erikoistunut ostari) samanlaiseksi, tosin huonommaksi versioksi MBK ostarista. Tosin sieltä löytyi Su:n sivubisnes, josta kukaan ei tiennyt mitään...
Platinumissa meni siis KOKO päivä, tuloksena oli Tuomolle huivi, ja Su osti myös huivin ja pari pipoa. Kun läksimme pois Platinumista, olimme oikeasti POIKKI!
Su:lla on ollut mukana pipo, jonka hän on halunnut korjata koko matkan ajan ja nyt kun kerta olimme lähellä Palladiumia, niin päätimme lähteä kokeilemaan vielä onneamme sieltä, että josko sieltä löytyisi joku joka korjaisi pipon. No eihän sieltä löytynyt. Paitsi että viimeinen paikka mistä kysyimme korjauksesta, antoi meille korjaus tarpeet ilmaiseksi jos korjaamme sen itse.... No niinpähän Tuomo sen sitten illan kähmyrässä vielä korjasikin.
Siinä korjaajaa etsiessä me molemmat valittelimme että jalkoihimme koskee jonkin verran. Lopulta Su sai taivuteltua Tuomo hierojalle, varmaan ensimmäistä kertaa elämässään... Otimme molemmat 4o minuutin jalkahieronnan.Hieronta oli aikas hyvä mutta prkl ku se sattu välillä... Su siinä sitten jutteli omiaan hierojien kanssa ja kohta siihen tuli juttelemaan myös hierontakopin vanha rouva omistaja. Siinä meidän hieronta-ajan loppuessa vanha rouva omistaja siirtyi päähierontaan ja kohta sitten hierottiin jo käsiä...Heidän lopettaessa hieronnan katselimme kelloa, olimme olleet hierottavana 1 h 020 min...!!! Sovimme hinnaksi tuosta 40 minuutin jalkahieronnasta 300 batia, lopulta päädyimme maksamaan koko helahoidosta kahdelta hengeltä 400 batia (10 €)... Ei huono hinta :DKöpöttelimme vielä Big C:hen ostamaan lisää postitettavaa ja Tuomo kävi ostamassa halvan headsetin matkoille käytettäväksi. Kotiin meno ei ollutkaan sitten niin helppoa, meidän busseja ei jostain syystä mennyt ohi vaikka odottelimme pitkän tovin. Päädyimme loppujen lopuksi sitten BTS:n vietäväksi. Sielläkin oli ihmisiä kuin tosi paljon jotakin jossakin...
Nyt kun vielä menis nukkumaan niin huomenissa vois taas heräillä.
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
The Mall Bangkae
Tälle paikalle tuntuu olevan vaikee löytää oikeaa nimeä... Joka paikassa on eri nimi :D
Anyway, tänne sisään astuessa tuntui jotenkin erilaiselta. Kuuma joo, ihan kuin ilmastointi ei olisi kunnolla päällä... Siihen vielä kun lisää kosteutta? niin on kyllä outo fiilis, ostarissa nimenomaan. Noh, mitä tiesimme tästä paikasta etukäteen, oli se, että täällä oli katolla jonkinmoinen vesipuisto, fantasia lagoon nimeltään. Mutta koska Su ei innostunut ajatuksesta mennä sinne, jätimme sen välistä
Ostarilla pyöriessämme kuulimme välillä hirveän kovaa vedenpauhuntaa, ihan kuin putki olisi vuotanut. Emme kiinnittäneet asiaan enempää huomiota, koska... noh tämä on Thaimaa :D Matkalla kohti yläkerroksia sitten löysimmekin syyn veden pauhulle. Keskellä ostaria oli 5 kerroksen kokoinen vesiputous! Ja nytpä se selvisi syy myös siihen kuuman kosteaan tunnelmaan... Sitä käytiin sitten ihailemassa sekä ylhäältä että alhaalta. Alhaalla lammikossa uiskenteli vielä kaloja, osa oli aika isojakin.
Itse ostari olisi itseasiassa ollut ihan cool, jos vain ei olisi ollut niin Mombasa. Siellä oli todella epämukava olo paikoitellen...
Täältä yritimme katsella sitä puhelinta mutta suunnitelmat muuttuivat kesken tsiikailun ja nyt sitten Su:n sisko lähettää oman käyttämämättömän lisäakkunsa sinne.
Su osti täältä itselleen hajuvesiä, 40€ ja saiostettua täytettyä omat pullonsa haluamillaan tuoksuilla. Su kävi syömässä Food courtissa.
Vielä ennen pois lähtöä katseltiin pohjakerroksessa olevan papukaijasaaren elättien syöttöä. Saaren ympärillä olevassa lammikossa oli myös kaloja.
Ostarilta otimme ilmastoidun bussin (tottakai) sieltä päin maailmaa katsottuna BTS:n ensimmäiselle pysäkille, ja karautimme sillä sitten päättärille, elikkä National stadium asemalle. Menimmehän MBK:hon kyselemään jotain hiustenlaittoon liittyviä hintoja. Nämä jotkin kyseiset hoidot maksoi niin maan kauhiasti että ei kiitos täältä. MBK:n ulkopuolella oli myös jonkinmoiset markkinat, sieltä Su osti itselleen pari mekkoa ja Tuomo ruokaa. Kassit täynnä tavaraa sitten läksimmekin hotellin lähellä olevien katuruokaloiden kautta kotiin. Siinä ruokaa etsiessä Su löysi itselleen sopivan hiusten tärkkäyspaikan, sinne sitten joku päivä.
Katellaan taas ens kerralla!
T : SuTu
Anyway, tänne sisään astuessa tuntui jotenkin erilaiselta. Kuuma joo, ihan kuin ilmastointi ei olisi kunnolla päällä... Siihen vielä kun lisää kosteutta? niin on kyllä outo fiilis, ostarissa nimenomaan. Noh, mitä tiesimme tästä paikasta etukäteen, oli se, että täällä oli katolla jonkinmoinen vesipuisto, fantasia lagoon nimeltään. Mutta koska Su ei innostunut ajatuksesta mennä sinne, jätimme sen välistä
Ostarilla pyöriessämme kuulimme välillä hirveän kovaa vedenpauhuntaa, ihan kuin putki olisi vuotanut. Emme kiinnittäneet asiaan enempää huomiota, koska... noh tämä on Thaimaa :D Matkalla kohti yläkerroksia sitten löysimmekin syyn veden pauhulle. Keskellä ostaria oli 5 kerroksen kokoinen vesiputous! Ja nytpä se selvisi syy myös siihen kuuman kosteaan tunnelmaan... Sitä käytiin sitten ihailemassa sekä ylhäältä että alhaalta. Alhaalla lammikossa uiskenteli vielä kaloja, osa oli aika isojakin.Itse ostari olisi itseasiassa ollut ihan cool, jos vain ei olisi ollut niin Mombasa. Siellä oli todella epämukava olo paikoitellen...
Täältä yritimme katsella sitä puhelinta mutta suunnitelmat muuttuivat kesken tsiikailun ja nyt sitten Su:n sisko lähettää oman käyttämämättömän lisäakkunsa sinne.
Su osti täältä itselleen hajuvesiä, 40€ ja sai
Vielä ennen pois lähtöä katseltiin pohjakerroksessa olevan papukaijasaaren elättien syöttöä. Saaren ympärillä olevassa lammikossa oli myös kaloja.
Ostarilta otimme ilmastoidun bussin (tottakai) sieltä päin maailmaa katsottuna BTS:n ensimmäiselle pysäkille, ja karautimme sillä sitten päättärille, elikkä National stadium asemalle. Menimmehän MBK:hon kyselemään jotain hiustenlaittoon liittyviä hintoja. Nämä jotkin kyseiset hoidot maksoi niin maan kauhiasti että ei kiitos täältä. MBK:n ulkopuolella oli myös jonkinmoiset markkinat, sieltä Su osti itselleen pari mekkoa ja Tuomo ruokaa. Kassit täynnä tavaraa sitten läksimmekin hotellin lähellä olevien katuruokaloiden kautta kotiin. Siinä ruokaa etsiessä Su löysi itselleen sopivan hiusten tärkkäyspaikan, sinne sitten joku päivä.
Katellaan taas ens kerralla!
T : SuTu
14.1.2016
Let's katellaan papereita!
Aamusella kello pirahti aikaseen, taisi olla hieman vajaa 7. Tänä aamuna ois nukuttanut niin maan paljon, että emme me nyt ihan heti päässeet liikenteeseen... Sen verran kiire kuitenkin oli, että skippasimme aamupalan. Suuntasimme itsemme Chong nonsin BTS-asemalle ja löysimme itsemme sopivan ajan päästä päätepysäkiltä. Tänä aamuna suuntamme oli Nong Khaemin maistraatti ja sieltä muutaman paperin hankinta.
Tiesimme siis paikan minne mennä mutta meillä ei ollut hajuakaan, että missä se oli. Joten kokeilimme taksia ja taksihan tiesi missä se on. Joten eikun hippulat vinkumaan, mittari päälle... No mentiinhän me mittari päällä mutta ei ne hippulat vinkuneet. Olivat nimittäin rakentamassa tien yläpuolella kulkevaa MRT (metro)linjaa, joten paikotellen käytössä oli vain 1 kaista kolmesta ja tiellä oli muitakin liikkujia... Enivei, 200 batin ja 2 tunnin matkustuksen jälkeen pääsimme perille. Tässä paikassa meillä meni valehtelematta koko päivä kun kävimme hakemassa naimisiin menon jälkeen (lähes samoja) papereita. Joten henkisesti olimme valmistautuneet pitkään ja tylsään toimisto päivään...
Meitä kohtasikin miellyttävä yllätys, maistraatissa ei ollut juurikaan ketään. Joten mielialat nousivat ja hymy palasi huulillemme. Su pääsi melkeinpä suoraan asioimaan asioitaan.
Paperi #1 : syntymätodistus. Ilmeisesti Thaimaassa joskus on saattanut joutua näyttämään/käyttämään ko. todistusta, joten eipä tuosta haittaakaan olisi jos moisen saisi. Mutta ei, olet liian vanha jotta moinen olisi enää olemassa. Jossakin muistin perukoilla meillä on tieto, että täällä maistraatissa olisi ollut joskus tulipalo tjms. Ja noin vanhoja asiakirjoja ei oltu vielä keritty komputerisoida... digitalisoida? Mutta ei se mitään, henkilökortti ajaa sen asian.
Paperi #2 : etunimen etuliitteen muutos. Thaimaassa ilmeisesti osa naisista käyttää sinkkuna ollessaan Ms. etuliitettä etunimensä edessä. Kun hän menee naimisiin, sen voi vaihtaa Mrs. etuliitteeseen. Su halusi tehdä tämän muutoksen naimisiin menomme yhteydessä. Tätä paperia tarvitsee jos on jotain virallisia sopimuksia (puhelin, internet..) tehnyt ennen naimisiin menoa ja tiedot pitää muuttaa naimisiin menon jälkeen. Su on tietääkseen kaikki muutokset tehnyt mutta ikinä ei voi olla varma kun on ollut poissa virallisista asioista 3.5 vuotta. Tätäkään paperia ei saanut koska olimme menneet naimisiin niin kauan aikaa sitten, että se ei ole enää tallessa! Olemmehan olleet sentään naimisissa 4 vuotta... Eli jos mahdollisesti tulee eteen jotain muutoksia joihinkin papereihin, niin voi olla että ne jäävät tekemättä. Tätä paperia nimittäin kysyttiin aina kun piti vaihtaa nimeä pankkiin jne. kun naumisiin menon jälkeen hommattiin näitä juttuja.
Paperi #3 : sukunimen vaihtotodistus. Tämähän kulkee sitten käsikädessä tuon edellisen kanssa. Yllätys yllätys, tämän paperin me saimme. Mutta vain kopion, joka maksaa 10 batia. Joo, olisimme saaneet hienon alkuperäisen kappaleen, tosin hintaa sille olisi tullut 150 batia. Mikä ero niillä on?
Alkuperäinen on paksu keltainen paperi hienoilla reunuskuvioilla, A4 koko.
Kopio on normaali valkoinen A4 paperi. Samoilla tiedoilla. Paitsi lisänä on kopionotto päivämäärä ja kopioijan allekirjotus.
Tässä vaiheessa kun Su käänsi Tuomolle, että mitä olivat puhuneet, Su:n ilme oli jotenkin...outo. Sitten kävi ilmi, että saadaksemme aidon ja alkuperäisen, meidän pitäisi mennä poliisiasemalle tekemään katoamisilmoitus. Kysyttiin virkailijoilta, että missäs se polliisilaetos on? Ensimmäinen virkailija sanoo, "en tiedä". Toinen osottaa vasemmalle ja sanoo "naapurissa". Kolmas osottaa oikealle ja sanoo "1 km tuohon suuntaan". No just. Sitten kävi ilmi, että jos haluamme sen aidon ja alkuperäisen, paikan pomon pitää "allekirjoittaa" se. Jahas, kuinkas kauan sitä joutuu odottamaan? "Jaa, kohta on lounas tauko, siinä voi kestää monta tuntiakin..." Tässä vaiheessa hymy hyyty molemmilta ja samaan ääneen sanottiin kopio kiitos.
Kaikista paras vielä oli kun siihen loppuun tämä kiva täti tyrkkäs vielä viimesen kysymyksen : miksi te tänne asti tulitte? Te olisitte voinut hoitaa tämän missä tahansa maistraatissa... Su kysyi tätä asiaa sen vajaa 2 viikkoa sitten Bangrakin maistraatista ja he sanoivat että pitää asioida kirjaamis maistraatissa... Tässä vaiheessa Su:lta nousi savua korvista, sen verran vihaa oli täynnäpieni nainen....err täydellisen kokoinen nainen.
Eli ainoa mitä me tästä tunteja syöneestä retkestä saimme käteen oli kopio sukunimen vaihdosta ja kuitti sen maksusta. Ja me maksoimme vain 10 batia! 0,25€... halpaa lystiä :D
Tarkoitus oli mennä takaisin BTS asemalle bussilla mutta ajattelimme mennä taksilla, koska tien vierestä kuului vain "Perkele, 10 batia. Perkele, 10 batia" ... Taksissa rauhoituttuamme päätimmekin mennä ostarille siinä matkan varrella.
Tiesimme siis paikan minne mennä mutta meillä ei ollut hajuakaan, että missä se oli. Joten kokeilimme taksia ja taksihan tiesi missä se on. Joten eikun hippulat vinkumaan, mittari päälle... No mentiinhän me mittari päällä mutta ei ne hippulat vinkuneet. Olivat nimittäin rakentamassa tien yläpuolella kulkevaa MRT (metro)linjaa, joten paikotellen käytössä oli vain 1 kaista kolmesta ja tiellä oli muitakin liikkujia... Enivei, 200 batin ja 2 tunnin matkustuksen jälkeen pääsimme perille. Tässä paikassa meillä meni valehtelematta koko päivä kun kävimme hakemassa naimisiin menon jälkeen (lähes samoja) papereita. Joten henkisesti olimme valmistautuneet pitkään ja tylsään toimisto päivään...
Meitä kohtasikin miellyttävä yllätys, maistraatissa ei ollut juurikaan ketään. Joten mielialat nousivat ja hymy palasi huulillemme. Su pääsi melkeinpä suoraan asioimaan asioitaan.
Paperi #1 : syntymätodistus. Ilmeisesti Thaimaassa joskus on saattanut joutua näyttämään/käyttämään ko. todistusta, joten eipä tuosta haittaakaan olisi jos moisen saisi. Mutta ei, olet liian vanha jotta moinen olisi enää olemassa. Jossakin muistin perukoilla meillä on tieto, että täällä maistraatissa olisi ollut joskus tulipalo tjms. Ja noin vanhoja asiakirjoja ei oltu vielä keritty komputerisoida... digitalisoida? Mutta ei se mitään, henkilökortti ajaa sen asian.
Paperi #2 : etunimen etuliitteen muutos. Thaimaassa ilmeisesti osa naisista käyttää sinkkuna ollessaan Ms. etuliitettä etunimensä edessä. Kun hän menee naimisiin, sen voi vaihtaa Mrs. etuliitteeseen. Su halusi tehdä tämän muutoksen naimisiin menomme yhteydessä. Tätä paperia tarvitsee jos on jotain virallisia sopimuksia (puhelin, internet..) tehnyt ennen naimisiin menoa ja tiedot pitää muuttaa naimisiin menon jälkeen. Su on tietääkseen kaikki muutokset tehnyt mutta ikinä ei voi olla varma kun on ollut poissa virallisista asioista 3.5 vuotta. Tätäkään paperia ei saanut koska olimme menneet naimisiin niin kauan aikaa sitten, että se ei ole enää tallessa! Olemmehan olleet sentään naimisissa 4 vuotta... Eli jos mahdollisesti tulee eteen jotain muutoksia joihinkin papereihin, niin voi olla että ne jäävät tekemättä. Tätä paperia nimittäin kysyttiin aina kun piti vaihtaa nimeä pankkiin jne. kun naumisiin menon jälkeen hommattiin näitä juttuja.
 |
| 10 batin kuitti |
Paperi #3 : sukunimen vaihtotodistus. Tämähän kulkee sitten käsikädessä tuon edellisen kanssa. Yllätys yllätys, tämän paperin me saimme. Mutta vain kopion, joka maksaa 10 batia. Joo, olisimme saaneet hienon alkuperäisen kappaleen, tosin hintaa sille olisi tullut 150 batia. Mikä ero niillä on?
Alkuperäinen on paksu keltainen paperi hienoilla reunuskuvioilla, A4 koko.
Kopio on normaali valkoinen A4 paperi. Samoilla tiedoilla. Paitsi lisänä on kopionotto päivämäärä ja kopioijan allekirjotus.
Tässä vaiheessa kun Su käänsi Tuomolle, että mitä olivat puhuneet, Su:n ilme oli jotenkin...outo. Sitten kävi ilmi, että saadaksemme aidon ja alkuperäisen, meidän pitäisi mennä poliisiasemalle tekemään katoamisilmoitus. Kysyttiin virkailijoilta, että missäs se polliisilaetos on? Ensimmäinen virkailija sanoo, "en tiedä". Toinen osottaa vasemmalle ja sanoo "naapurissa". Kolmas osottaa oikealle ja sanoo "1 km tuohon suuntaan". No just. Sitten kävi ilmi, että jos haluamme sen aidon ja alkuperäisen, paikan pomon pitää "allekirjoittaa" se. Jahas, kuinkas kauan sitä joutuu odottamaan? "Jaa, kohta on lounas tauko, siinä voi kestää monta tuntiakin..." Tässä vaiheessa hymy hyyty molemmilta ja samaan ääneen sanottiin kopio kiitos.
Kaikista paras vielä oli kun siihen loppuun tämä kiva täti tyrkkäs vielä viimesen kysymyksen : miksi te tänne asti tulitte? Te olisitte voinut hoitaa tämän missä tahansa maistraatissa... Su kysyi tätä asiaa sen vajaa 2 viikkoa sitten Bangrakin maistraatista ja he sanoivat että pitää asioida kirjaamis maistraatissa... Tässä vaiheessa Su:lta nousi savua korvista, sen verran vihaa oli täynnä
Eli ainoa mitä me tästä tunteja syöneestä retkestä saimme käteen oli kopio sukunimen vaihdosta ja kuitti sen maksusta. Ja me maksoimme vain 10 batia! 0,25€... halpaa lystiä :D
Tarkoitus oli mennä takaisin BTS asemalle bussilla mutta ajattelimme mennä taksilla, koska tien vierestä kuului vain "Perkele, 10 batia. Perkele, 10 batia" ... Taksissa rauhoituttuamme päätimmekin mennä ostarille siinä matkan varrella.
13.1.2016
Matkalaukullinen ruokaa. Ja jos vielä toinenkin.
Aamulla paineltiin aamupalan jälkeen MBK tavarataloon katsomaan leffaa. Pääsimme perille liian ajoissa, joten kävimme vielä ennen leffaa nostamassa pankista rahaa. Tänään oli keskiviikko ja keskiviikkoisin leffoihin pääsee Thaimaassa halvemmalla. MBK:n teatterissa normaali hinta taisi olla 160-180 batin hujakoilla, tänään lippu maksoi 100 batia (2.5€). Menimme katsomaam Quentin Tarantinon uusinta pläjäystä Hateful 8. Ja koska leffa oli niin pirun tylsä meidän molempien mielestä, kävelimme kesken ulos.
Leffasta ulos kävelyn jälkeen kävimme taas nauttimassa Mont Nomsodissa maitoa ja leipää. Ai että ol hyvvää! Tuomo kävi vielä ostamassa Papayalta uudet aurinkolasit kadottamiensa tilalle. Myyjä muisti vielä meidät ja antoi 90 batia alennusta, maksoivat siis tällä kertaa 700 batia. Toivottavasti säilyvät tallessa pidempään tällä kertaa...
MBK:sta ajattelimme siirtyä bussilla Palladium ostariin ostamaan uudet laukut vanhojen tilalle. Odottelimme bussia jonkin aikaa ja eihän sitä kuulunut, tietenkään. Sitten Su huomasi että minivan "bussi" menee Pratunamiin, eli Palladiumin ohi. Sittenpä hyppäsimme siihen ja taas istuimme oman aikansa ruuhkassa, lopulta kuitenkin pääsimme perille kohteeseen. Tuomolle eka kerta ikänä mennä minivanillä Bangkokin keskustassa. Pitkiä matkoja kyllä tullut istuttua...
Palladiumiin (ja tähän tiettyyn liikkeeseen) tulemme oikeastaan aina ensimmäisenä kun meillä on jonkinmoinen dilemma matkailutavaroiden kanssa, Mies omistaja muistaa meidät ja on tosi kiva. Täältä olemme ostaneet myös kaikki "oikeat" matkalaukkumme. Nytkin menimme hänen kauppaansa ja siellä oli uusi myyjä joka ei meitä tuntenut. Hän esitteli meille laukkuja jotka halusimme ostaa ja sanoi hinnaksi 1300 batia/kpl. Kohta omistaja tuli nurkan takaa ja rupesi puhumaan omaan tyyliinsä ja sanoi hinnaksi ilman kysymistä 1000batia/kpl. Tämä hinta oli sama kuin 4 vuotta sitten ;D Joten sieltäpä ostettiin sitten 2 kpl matkalaukkuja ja 3 kpl matkalaukkuvöitä yhteensä 2300 batia ( 58€).
Sitten suunnistimme naapuriin BIG C supercenteriin täydentämään laukkujamme. Big C on periaatteessa Suomen Prisma. Big C supercenter on sitten oikein iso, tässä taitaa olla 5 kerrosta, tosin näissä kerroksissa on myös muitakin liikkeitä kuin vain Big C. Lyhyestä virsi kaunis, tällä reissulla meillä on "käytössä" vain 2 x 23kg laukkua ruokaan koska selkä"reppu" on täynnä vaatteita.Käytössä siis yhteensä 46 kg, tällä reissulla käytimme siitä lähes 35 kiloa ja rahaa kului 4000 batia (100€)... Suunnitelmissa oli kävellä BTS asemalle mutta no thanks! Ei tommosta kilo määrää kehtaa lähtee raijjaamaan pitkin kujia ja katuja, taksi alle ja kotiin!
Sittenpä taas yllättäen käytiin ostamassa ruokaa, syötiin ja ruvettiin lepäämään, huomenna taas aikainen nousu. Mutta... Tässä illan mittaan siskokset ja veljen tyttöystävä chättäilivät LINE:n kautta ja nyt sitten päädyttiinkin ostamaan veljen tyttöystävälle uutta puhelinta jossa akku kestäisi edes 3 sanaa... Vaikeus tässähän on se, että Su:n veli ja hänen tyttöystävä asuvat Isaanissa, keskellä peltoa. Ja siellä ei ole sähköä. Sähköttömyys aiheuttaa jonkinmoisia vaikeuksia puhelimen lataukselle...
Mutta katellaan seuraavalla kerralla!
T: SuTu
Leffasta ulos kävelyn jälkeen kävimme taas nauttimassa Mont Nomsodissa maitoa ja leipää. Ai että ol hyvvää! Tuomo kävi vielä ostamassa Papayalta uudet aurinkolasit kadottamiensa tilalle. Myyjä muisti vielä meidät ja antoi 90 batia alennusta, maksoivat siis tällä kertaa 700 batia. Toivottavasti säilyvät tallessa pidempään tällä kertaa...
MBK:sta ajattelimme siirtyä bussilla Palladium ostariin ostamaan uudet laukut vanhojen tilalle. Odottelimme bussia jonkin aikaa ja eihän sitä kuulunut, tietenkään. Sitten Su huomasi että minivan "bussi" menee Pratunamiin, eli Palladiumin ohi. Sittenpä hyppäsimme siihen ja taas istuimme oman aikansa ruuhkassa, lopulta kuitenkin pääsimme perille kohteeseen. Tuomolle eka kerta ikänä mennä minivanillä Bangkokin keskustassa. Pitkiä matkoja kyllä tullut istuttua...
Palladiumiin (ja tähän tiettyyn liikkeeseen) tulemme oikeastaan aina ensimmäisenä kun meillä on jonkinmoinen dilemma matkailutavaroiden kanssa, Mies omistaja muistaa meidät ja on tosi kiva. Täältä olemme ostaneet myös kaikki "oikeat" matkalaukkumme. Nytkin menimme hänen kauppaansa ja siellä oli uusi myyjä joka ei meitä tuntenut. Hän esitteli meille laukkuja jotka halusimme ostaa ja sanoi hinnaksi 1300 batia/kpl. Kohta omistaja tuli nurkan takaa ja rupesi puhumaan omaan tyyliinsä ja sanoi hinnaksi ilman kysymistä 1000batia/kpl. Tämä hinta oli sama kuin 4 vuotta sitten ;D Joten sieltäpä ostettiin sitten 2 kpl matkalaukkuja ja 3 kpl matkalaukkuvöitä yhteensä 2300 batia ( 58€).
Sitten suunnistimme naapuriin BIG C supercenteriin täydentämään laukkujamme. Big C on periaatteessa Suomen Prisma. Big C supercenter on sitten oikein iso, tässä taitaa olla 5 kerrosta, tosin näissä kerroksissa on myös muitakin liikkeitä kuin vain Big C. Lyhyestä virsi kaunis, tällä reissulla meillä on "käytössä" vain 2 x 23kg laukkua ruokaan koska selkä"reppu" on täynnä vaatteita.Käytössä siis yhteensä 46 kg, tällä reissulla käytimme siitä lähes 35 kiloa ja rahaa kului 4000 batia (100€)... Suunnitelmissa oli kävellä BTS asemalle mutta no thanks! Ei tommosta kilo määrää kehtaa lähtee raijjaamaan pitkin kujia ja katuja, taksi alle ja kotiin!Sittenpä taas yllättäen käytiin ostamassa ruokaa, syötiin ja ruvettiin lepäämään, huomenna taas aikainen nousu. Mutta... Tässä illan mittaan siskokset ja veljen tyttöystävä chättäilivät LINE:n kautta ja nyt sitten päädyttiinkin ostamaan veljen tyttöystävälle uutta puhelinta jossa akku kestäisi edes 3 sanaa... Vaikeus tässähän on se, että Su:n veli ja hänen tyttöystävä asuvat Isaanissa, keskellä peltoa. Ja siellä ei ole sähköä. Sähköttömyys aiheuttaa jonkinmoisia vaikeuksia puhelimen lataukselle...
Mutta katellaan seuraavalla kerralla!
T: SuTu
12.1.2016
Odottelua ja jonottelua
Koko päivä oli yhtä jonottelua ja odottelua. Aamupalan jälkeen odoteltiin että taksi tulisi hakemaan. Kun taksi tuli, niin istuttiin jonkinmoisessa jonossa pitkin matkaa kun menimme lentokentälle. Matka Chalongista lentokentälle maksoi 700 batia (17.5€), matkaa ehkä joku 40km. Ja tottakai Phuketin tyyliin, ilman mittaria.
Lentokentällä jonotimme check inniin, onneksi pääsimme oman tiskimme ensimmäisiksi. Jonotimme myös Burger kingiin. BK Phuketin lentokentällä oli yksi huonoimmista ever, siellä oli niin prkln kuuma.
Ruuan jälkeen jonotimme turvatarkastukseen.
Turvatarkastuksen jälkeen odottelimme lennon lähtöä.
Lento läksi ajallaan ja meni niin hyvin kuin osasimme odottaa.
Lennon jälkeen odottelimme laukkuamme. Siinäkin kesti yllättävän kauan, 3 lentoa oli tyrkitty samalle hihnalle. Molemmilla puolilla oli tyhjät hihnat...
Tämä Don muangin terminaali, mihin saavuttiin, on siis uusi terminaali. Kaikki on oikeasti hienoa ja toimii hyvin. Kunnes päästään etsimään taksia. Taksiin päästäkseen pitää kävellä terminaalin toiseen päähän. No eihän siinä mitään, kävely tekee hyvää. Kävellään sitten, kaikki muutkin niin tekevät. Uuden terminaalin loputtua alkaa vanha terminaali ja sen tunnelit. Pikkuhiljaa alkaa selkäpiihin tulla sellainen "ei kai vaan" fiilis... Ja kunnes pääsemme määränpäähämme, KYLLÄ, pahimmat pelkomme kävivät toteen.
Taksia jonotetaan samalla tavalla kuin vanhassa terminaalissa, ängetään kaikki 6 miljoonaa ihmistä pieneen huoneeseen jonottamaan taksia. Huoneen toisessa päässä on ehkä 8 virkailijaa, joille ohjataan vuorotellen taksikuski ja tämä taksikuski vie asiakkaan sitten autolle.
Eihän meidän jonotus sitten siihen loppunut. Jonotimme lähes 20 min että pääsimme pois lentokentältä! Ja tämän jonon aiheutti 98% taksit... Ettei menis ihan vaan jonottelun kirjottamiseks, niin sanottakoon että jonotimme koti ovelle asti. Tai oikeastaan emme edes sinne asti. koska emme jaksaneet enää jonottaa, vaan koimme parhaaksi nousta taksista kimpsuinemme ja kampsuinemme ulos ostamaan ruokaa ja kävellä kotio. Taksimatkan hinta (ja tässä tulee ilmi tämä Phuketin hinnoittelun älyttömyys) kaikkine jonotuksineen ja lentokenttälisineen oli 300 batia + 125 batia tietulleja! Matka oli n. 33 km... Ei voi käsittää.
No mutta, kesken tuon kaiken odottelun, Tuomo kävi hakemassa paidat räätäliltä. Kyllä ny passaa!
Kotio päästyämme laiteltiin tavarat paikoilleen rupesimme syömään. Tätä oli odotettukin!
Katellaan ens kerralla!
T ; SuTu
Lentokentällä jonotimme check inniin, onneksi pääsimme oman tiskimme ensimmäisiksi. Jonotimme myös Burger kingiin. BK Phuketin lentokentällä oli yksi huonoimmista ever, siellä oli niin prkln kuuma.Ruuan jälkeen jonotimme turvatarkastukseen.
Turvatarkastuksen jälkeen odottelimme lennon lähtöä.
Lento läksi ajallaan ja meni niin hyvin kuin osasimme odottaa.
Lennon jälkeen odottelimme laukkuamme. Siinäkin kesti yllättävän kauan, 3 lentoa oli tyrkitty samalle hihnalle. Molemmilla puolilla oli tyhjät hihnat...
Taksia jonotetaan samalla tavalla kuin vanhassa terminaalissa, ängetään kaikki 6 miljoonaa ihmistä pieneen huoneeseen jonottamaan taksia. Huoneen toisessa päässä on ehkä 8 virkailijaa, joille ohjataan vuorotellen taksikuski ja tämä taksikuski vie asiakkaan sitten autolle.
Eihän meidän jonotus sitten siihen loppunut. Jonotimme lähes 20 min että pääsimme pois lentokentältä! Ja tämän jonon aiheutti 98% taksit... Ettei menis ihan vaan jonottelun kirjottamiseks, niin sanottakoon että jonotimme koti ovelle asti. Tai oikeastaan emme edes sinne asti. koska emme jaksaneet enää jonottaa, vaan koimme parhaaksi nousta taksista kimpsuinemme ja kampsuinemme ulos ostamaan ruokaa ja kävellä kotio. Taksimatkan hinta (ja tässä tulee ilmi tämä Phuketin hinnoittelun älyttömyys) kaikkine jonotuksineen ja lentokenttälisineen oli 300 batia + 125 batia tietulleja! Matka oli n. 33 km... Ei voi käsittää.
No mutta, kesken tuon kaiken odottelun, Tuomo kävi hakemassa paidat räätäliltä. Kyllä ny passaa!
Kotio päästyämme laiteltiin tavarat paikoilleen rupesimme syömään. Tätä oli odotettukin!
Katellaan ens kerralla!
T ; SuTu
11.1.2016
Ihan vaan lepäiltiin päivä
Aamulla kävimme "100 tietokoneen nettikahvilassa", eli Su:n veljen entisen nettikahvilan suurimmassa kilpailijassa. Kun menimme naimisiin, niin Su oli "auttamassa"kahvilan pidossa. Itseasiassa Su piti liikettä pinnalla, koska kun Su lopetti siellä työskentelyn, niin heti rupesi kirjanpito tippumaan miinukselle. Ja vika ei ollut Su:n... Mutta eniveis, tässä kahvilassa taitaa oikeasti olla n. 60 tietokonetta. Ei niitä koneita silloin 4 vuotta sitten voinut kehua ja eipä noita oikeastaan sen enempää voi kehua nytkään. Tunti maksaa 15 batia, eli eurolla voisi olla siellä lähes 3 tuntia.
Viimekään yönä emme nukkuneet kauhean hyvin ja nyt saattoi selvitä syykin, ilmastointi. Yöllä kun on viileämpää ulkona, niin laitekin rupeaa puhkumaan sisälle viileämpää ilmaa kuin pitäisi. Ja sitten ilmeisesti Su on unenpöpperössä käynyt säätelemässä laitetta ja sittenhän se on ihan vinksin vonksin.
Toivottavasti nyt viimeinen yö saataisiin nukuttua kunnolla...
Otimme taas keskipäivästä pienet päikkärit ja sitten läksimme Su:n vanhempien kotona käymään. Tuomo korjaili siellä tietokonetta ja Su kikatteli äitinsä kanssa. Heidän kanssaan oli tarkoitus ostaa torilta murkinaa mutta jossain vaiheessa kun olimme matkalla sinne suunnitelma olikin äkkiä, että menemme nurkkaravinteliin syömään. Eipä siinä mitään, Phuketin viimeinen ateria tällä kertaa oli sitten siellä, ei voi valittaa.
Iltasella kävimme tietysti vielä uimassa ja pakkailimme tavarat valmiiksi huomisen lähtöä varten. Huomisen meidän lento siirrettiin kello 12 -> 15.25. Ei siinä muuten ole mitään mutta tosiaankin päivä menee vähän hukkaan kun Bangkokissa hukkaantuu aikaa liikenteessä tuohon aikaan päivästä kun saavumme sinne.
Eipähän tuossa, katellaan mitä huominen tuo eteen!
T : SuTu
Viimekään yönä emme nukkuneet kauhean hyvin ja nyt saattoi selvitä syykin, ilmastointi. Yöllä kun on viileämpää ulkona, niin laitekin rupeaa puhkumaan sisälle viileämpää ilmaa kuin pitäisi. Ja sitten ilmeisesti Su on unenpöpperössä käynyt säätelemässä laitetta ja sittenhän se on ihan vinksin vonksin.
Toivottavasti nyt viimeinen yö saataisiin nukuttua kunnolla...
Otimme taas keskipäivästä pienet päikkärit ja sitten läksimme Su:n vanhempien kotona käymään. Tuomo korjaili siellä tietokonetta ja Su kikatteli äitinsä kanssa. Heidän kanssaan oli tarkoitus ostaa torilta murkinaa mutta jossain vaiheessa kun olimme matkalla sinne suunnitelma olikin äkkiä, että menemme nurkkaravinteliin syömään. Eipä siinä mitään, Phuketin viimeinen ateria tällä kertaa oli sitten siellä, ei voi valittaa.
Iltasella kävimme tietysti vielä uimassa ja pakkailimme tavarat valmiiksi huomisen lähtöä varten. Huomisen meidän lento siirrettiin kello 12 -> 15.25. Ei siinä muuten ole mitään mutta tosiaankin päivä menee vähän hukkaan kun Bangkokissa hukkaantuu aikaa liikenteessä tuohon aikaan päivästä kun saavumme sinne.
Eipähän tuossa, katellaan mitä huominen tuo eteen!
T : SuTu
10.1.2016
Ring ring kello soi...
Aikanen mato sen linnun löytää, vai kuinka se meni se sananlasku? Tässä ruokaryhmässä soi kello 06.00, oli tarkoitus rynnätä heti aamutorille aamupalaa ostamaan. Oli nimenomaan tarkoitus, 50% ryhmästä ei halunnut nousta ylös ollenkaan. Ei noin aikainen kellonlyömä ole kyllä ihmisen aika herätä... Pääsimme kuitenkin lähtemään tunnin myöhässä, kävimme ostamassa murkinat ja tulimme kotiin syömään. Koska molemmat olimme nukkuneet hieman huonosti edellisenä yönä niin päätimme jatkaa päivää levon merkeissä, eikun siis koisimaan.
Päikkäreiden jälkeen läksimme käymään Karon beachillä, joten jahtasimme songthaewin kiinni ja hyppäsimme kyytiin. Jäimme pois heti pääkadun päässä jotta pääsisimme toteuttamaan Tuomon suurimman toiveen koko Phuketin reissulla : lemon ice teen ryystäminen. Siis tätä sitruunajääteetähän saa joka kulmassa ja välillä keskeltä suoraakin täältä mutta tämä myyjä oli jäänyt mieleen, koska hän oli ensinnäkin aivan älyttömän mukava ja hänellä oli aivan yhtä mukava tytär. Ja sitten hän oli ainoa jääteen tekijä, joka käytti oikeaa limeä teen tekoon. Ei mitään valmista sokerilientä.Tämä oli siis 4 vuotta sitten.
Nyt 4 vuotta myöhemmin, pettymys : hänellä ei ollut enää limejä jäljellä! Jäi siis sitruunajääteet juomatta. Mutta he muistivat meidät edelleen! :) Siitä on tosiaankin nelisen vuotta aikaa kun viimeksi siellä hänen asiakkaana käytiin... Ja hänen tyttärensä oli kasvanut huimasta tänä aikana... Vaikka emme saaneetkaan jääteetä juodaksemme, pidimme huolen nestetasapainosta ja saimme vielä kaupan päälle kumpainenkin 2 uutta facebook kaveria
:)
Tämän jälkeen käpöttelimme sitten katua pitkin rantaa kohti ja ihmettelimme että missähän kaikki turistit ovat. Kaduilla ei ollut ketään... Rannalle päästyämme ihmettelimme tämän lisäksi myös sitä, että kuinka hiekka voi olla noin kuuuuuuumaaa? Reissumme ei kestänytkään kauaa kun päätimme suunnata takaisin kohti Jula placea ja uima-allasta. Kotio päästyämme piti kuitenkin vielä viedä pyykkiä pesuun ennen veden märkyyden kokeilua. Kokeilimmekin veden märkyyttä illan tuloon asti jolloin oli pakko ruveta syömään jotakin.
Päätimme vihdoista viimein lähteä käymään kulmaravintolassa, tämäkinhän oli ollut suunnitelmissa ennen Phuketiin tuloa. Anchor innissä ruoka oli hyvä, niinkuin aikaisemminkin. Tosin hieman tulisemman puolella oli kuin kumpikaan halusi... Kuitenkin siihen oli hyvä lopetella tämä päivä.
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
Päikkäreiden jälkeen läksimme käymään Karon beachillä, joten jahtasimme songthaewin kiinni ja hyppäsimme kyytiin. Jäimme pois heti pääkadun päässä jotta pääsisimme toteuttamaan Tuomon suurimman toiveen koko Phuketin reissulla : lemon ice teen ryystäminen. Siis tätä sitruunajääteetähän saa joka kulmassa ja välillä keskeltä suoraakin täältä mutta tämä myyjä oli jäänyt mieleen, koska hän oli ensinnäkin aivan älyttömän mukava ja hänellä oli aivan yhtä mukava tytär. Ja sitten hän oli ainoa jääteen tekijä, joka käytti oikeaa limeä teen tekoon. Ei mitään valmista sokerilientä.Tämä oli siis 4 vuotta sitten.
Nyt 4 vuotta myöhemmin, pettymys : hänellä ei ollut enää limejä jäljellä! Jäi siis sitruunajääteet juomatta. Mutta he muistivat meidät edelleen! :) Siitä on tosiaankin nelisen vuotta aikaa kun viimeksi siellä hänen asiakkaana käytiin... Ja hänen tyttärensä oli kasvanut huimasta tänä aikana... Vaikka emme saaneetkaan jääteetä juodaksemme, pidimme huolen nestetasapainosta ja saimme vielä kaupan päälle kumpainenkin 2 uutta facebook kaveria:)
Tämän jälkeen käpöttelimme sitten katua pitkin rantaa kohti ja ihmettelimme että missähän kaikki turistit ovat. Kaduilla ei ollut ketään... Rannalle päästyämme ihmettelimme tämän lisäksi myös sitä, että kuinka hiekka voi olla noin kuuuuuuumaaa? Reissumme ei kestänytkään kauaa kun päätimme suunnata takaisin kohti Jula placea ja uima-allasta. Kotio päästyämme piti kuitenkin vielä viedä pyykkiä pesuun ennen veden märkyyden kokeilua. Kokeilimmekin veden märkyyttä illan tuloon asti jolloin oli pakko ruveta syömään jotakin.
Päätimme vihdoista viimein lähteä käymään kulmaravintolassa, tämäkinhän oli ollut suunnitelmissa ennen Phuketiin tuloa. Anchor innissä ruoka oli hyvä, niinkuin aikaisemminkin. Tosin hieman tulisemman puolella oli kuin kumpikaan halusi... Kuitenkin siihen oli hyvä lopetella tämä päivä.
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
9.1.2016
Kuumaa!
Tänään meillä oli suunnitelmissa. että otamme iisin aamupäivän jaa aamupäivän jälkeen käymme hakemassa Su:n äidiltä eiliset tavarat ja sitten lähdemme Karon beachille markkinoille.
Aamupalan söimme Islamilaisessa ravintolassa, kuten normaalisti. Sitten läksimme köpöttelemään Su:n äidin majapaikkaa kohti. Matkalla sinne Su kävi ostamassa hiustenhoitoon liittyvää tavaraa pussillisen verran.
Haettuamme tavaramme Su:n äidin luota, päätimme lähteä tien päässä olevaan Ao Chalong villa and spa:n ravintolaan. Tässä hotellissa olimme viimeiset 2 yhteistä yötä kun tapasimme ensimmäistä kertaa. Ravintolassa joimme molemmat mehu drinksut ja nautimme näkymistä.
Sittenpä tulikin aika lähteä takaisin hotellille koska bussien kanssa pelleilyyn menisi taas kuitenkin aikaa. Läksimme kävelemään ja mietimme että miksi täällä on niin kuuma? Katsoimme kelloa ja huomasimme että olimme olleet ulkosalla jo reilut 3.5 tuntia ilman sen kummempaa varjoa ja vettä. Ainoat nesteet siihen mennessä olimme juoneet aamupalalla ja ne ravintolan mehu drinksut. Normaalisti kyllä pidämme huolta nestetasapainosta mutta tänään se oli unohtunut... Tämän kun piti olla vain pikainen reissu ennen rannalle menoa. Kun pääsimme takaisin hotellille, meidän perässämme oli hikivana josta näki missä olimme kävelleet... No ehkä pientä liioittelua mutta siis hikoilimme kuin pienet siat. Yhdessä tuumin päätimme olla menemättä tänä päivänä rannalle. Ehkä huomenna yritetään uudestaan...
Huilitauon jälkeen läksimme käymään iltamarkkinoilla. Päätimme mennä sinne pienen kiertoreitin kautta, kävimme katsomassa Chalongin laituria. Chalongin laituri on varmaan kilometrin pitkä, nykyään aika likelle kaikki turisti sukellus, snorklaus yms. matkat lähtevät sieltä ja päättyvät sinne. Me satuimme sinne juuri matkojen päättymisaikaan, joten ryysistä riitti ja emme kehdanneet mennä tällä kertaa alkua pidemmälle.
Sieltäpä sitten menimme iltamarkkinoille. Ostimme sieltä ruokaa ja Su osti itselleen vaatteita. Takaisin tullessatuli pimeää ja Thaimaassa se ei ole turvallista aikaa jalankulkijalle... Ainakaan Phuketissa. Kotiin pääsimme kuitenkin turvallisesti. Kävimme uimassa ennebn ruokailua ja menimme aikaisin nukkumaan. Aamulla on aikainen nousu...
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
Aamupalan söimme Islamilaisessa ravintolassa, kuten normaalisti. Sitten läksimme köpöttelemään Su:n äidin majapaikkaa kohti. Matkalla sinne Su kävi ostamassa hiustenhoitoon liittyvää tavaraa pussillisen verran.
Haettuamme tavaramme Su:n äidin luota, päätimme lähteä tien päässä olevaan Ao Chalong villa and spa:n ravintolaan. Tässä hotellissa olimme viimeiset 2 yhteistä yötä kun tapasimme ensimmäistä kertaa. Ravintolassa joimme molemmat mehu drinksut ja nautimme näkymistä.Sittenpä tulikin aika lähteä takaisin hotellille koska bussien kanssa pelleilyyn menisi taas kuitenkin aikaa. Läksimme kävelemään ja mietimme että miksi täällä on niin kuuma? Katsoimme kelloa ja huomasimme että olimme olleet ulkosalla jo reilut 3.5 tuntia ilman sen kummempaa varjoa ja vettä. Ainoat nesteet siihen mennessä olimme juoneet aamupalalla ja ne ravintolan mehu drinksut. Normaalisti kyllä pidämme huolta nestetasapainosta mutta tänään se oli unohtunut... Tämän kun piti olla vain pikainen reissu ennen rannalle menoa. Kun pääsimme takaisin hotellille, meidän perässämme oli hikivana josta näki missä olimme kävelleet... No ehkä pientä liioittelua mutta siis hikoilimme kuin pienet siat. Yhdessä tuumin päätimme olla menemättä tänä päivänä rannalle. Ehkä huomenna yritetään uudestaan...
Huilitauon jälkeen läksimme käymään iltamarkkinoilla. Päätimme mennä sinne pienen kiertoreitin kautta, kävimme katsomassa Chalongin laituria. Chalongin laituri on varmaan kilometrin pitkä, nykyään aika likelle kaikki turisti sukellus, snorklaus yms. matkat lähtevät sieltä ja päättyvät sinne. Me satuimme sinne juuri matkojen päättymisaikaan, joten ryysistä riitti ja emme kehdanneet mennä tällä kertaa alkua pidemmälle.
Sieltäpä sitten menimme iltamarkkinoille. Ostimme sieltä ruokaa ja Su osti itselleen vaatteita. Takaisin tullessatuli pimeää ja Thaimaassa se ei ole turvallista aikaa jalankulkijalle... Ainakaan Phuketissa. Kotiin pääsimme kuitenkin turvallisesti. Kävimme uimassa ennebn ruokailua ja menimme aikaisin nukkumaan. Aamulla on aikainen nousu...
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
8.1.2016
Valitusta...
Aamupäivällä suuntasimme Phuketin kaupungin kalanmyyntipaikalle. jonka ulkopuolella toimii samalla Phuketin songthaew (tämä Thaimaalainen bussi) pääkällopaikka, ns. bussiasema. Täältä Su osti kilo tolkulla sokeria ja jotain muuta ruokatavaraa. Sitten rupesimme että miettimään että mitähän tuota tekis ja päätettiin että koska on niin kuuma, let's mennään Central festival ostarille. Meidän piti mennä syömään Mark Wiensin suosittelemaan ravintolaan mutta päätimme siis toisin. Etsimme persuksiemme alle oikean bussin ja kävi taas hyvä tuuri kun sen suurempia odotteluja pääsimme liikenteeseen. Ostoksemme annoimme Su:n vanhempien mukaan, he veivät ne Chalongiin ja haemme ne sieltä joskus myöhemmin.
Ostarilla yritimme mennä leffaan mutta emme voineet, koska bussi aikataulut eivät käyneet yksin leffan kanssa. Su kävi kiertelemässä (kalliita) vaatekauppoja. kauppoja joihin meillä ei varmaan ikinä tule olemaan varaa. Onhan se toisaalta hyvä olla haaveita :D
4 tunnin kiertelyn jälkeen ajattelimme, että josko lähdettäs kotio. Tässä tulee sitten taas tämä asia, mistä emme ole ikinä tykänneet Phuketissa... TAXIMAFIA. Normaalisti on jokin päättävä elin, joka määrittelee millainen voisi olla hyvä julkinen liikenne tiettyihin paikkoihin, Phuketissa se on tämä taximafia. Se määrittelee näiden bussien reitit ja aikataulut milloin ne voivat kulkea. Viimeiset bussit taitavat lähteä kello 18, tästäkään ei nyt ole aivan tarkkaa aikaa varmaan kelläkään tiedossa.
Taximafia määrittelee että bussit eivät voi kulkea rannalta rannalle, vaan niiden pitää tietyn rannan ja Phuketin kaupungin väliä. Jos haluat mennä esim. Karon beachiltä Patong beachille, nopeiten sinne pääsee käyttäen "taksia", joka maksaa päivällä varmaan 400 batia/suunta, illalla ehkä tuplasti. Matkaa tulee 7 km.
Mutta jos haluat mennä bussilla, sinun pitää ottaa bussi Karon beachilta Phuketin kaupunkiin. Sitten Phuketin songthaew bussiasemalla pitää vaihtaa bussiin, joka menee Phuketin kaupungista Patong beachille. Hintaa tulee varmaan 80 batia/suunta mutta aikaa menee helposti 2 tuntia / suunta. Matkaa tulee ehkä n. 30 km... Kyllä tuntinopeudeksi tulee se 15 km/h odotteluineen ja ottaen huomioon kuinka vanhoja nuo bussit ovat, niin eivät taida paljon kovempaa kulkea kuin alamäessä.
Noh, se siitä sitten. Odottelimme songthaewia ja eihän sitä näkynyt. Sitten tulee pinkkibussi ja hyppäämme kyytiin, hinta on 15 batia. Tämä bussi on taas niitä Phuketin erikoisuuksia... Pinkkibussi kiertelee jossain aivan hornantuutissa keskustan ulkopuolella siellä sun täällä. Eihän me sitä muistettu että se kiertelee niin paljon... Kyllähän se sitten joskus siihen bussiasemalle tulee, aikaa vaan ei tiedä että milloin. Taisimme pomppia ja heilua reilun tunnin tässä kyydissä ja sitten löysimme itsemme Phuketin bussiasemalta. Ahdoimme itsemme täyteen songhtaewiin joka suuntasi Chalongia kohti, kävimme uimassa, ostimme ruokaa ja menimme nukkumaan.
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
Ostarilla yritimme mennä leffaan mutta emme voineet, koska bussi aikataulut eivät käyneet yksin leffan kanssa. Su kävi kiertelemässä (kalliita) vaatekauppoja. kauppoja joihin meillä ei varmaan ikinä tule olemaan varaa. Onhan se toisaalta hyvä olla haaveita :D
4 tunnin kiertelyn jälkeen ajattelimme, että josko lähdettäs kotio. Tässä tulee sitten taas tämä asia, mistä emme ole ikinä tykänneet Phuketissa... TAXIMAFIA. Normaalisti on jokin päättävä elin, joka määrittelee millainen voisi olla hyvä julkinen liikenne tiettyihin paikkoihin, Phuketissa se on tämä taximafia. Se määrittelee näiden bussien reitit ja aikataulut milloin ne voivat kulkea. Viimeiset bussit taitavat lähteä kello 18, tästäkään ei nyt ole aivan tarkkaa aikaa varmaan kelläkään tiedossa.
Taximafia määrittelee että bussit eivät voi kulkea rannalta rannalle, vaan niiden pitää tietyn rannan ja Phuketin kaupungin väliä. Jos haluat mennä esim. Karon beachiltä Patong beachille, nopeiten sinne pääsee käyttäen "taksia", joka maksaa päivällä varmaan 400 batia/suunta, illalla ehkä tuplasti. Matkaa tulee 7 km.
Mutta jos haluat mennä bussilla, sinun pitää ottaa bussi Karon beachilta Phuketin kaupunkiin. Sitten Phuketin songthaew bussiasemalla pitää vaihtaa bussiin, joka menee Phuketin kaupungista Patong beachille. Hintaa tulee varmaan 80 batia/suunta mutta aikaa menee helposti 2 tuntia / suunta. Matkaa tulee ehkä n. 30 km... Kyllä tuntinopeudeksi tulee se 15 km/h odotteluineen ja ottaen huomioon kuinka vanhoja nuo bussit ovat, niin eivät taida paljon kovempaa kulkea kuin alamäessä.
Noh, se siitä sitten. Odottelimme songthaewia ja eihän sitä näkynyt. Sitten tulee pinkkibussi ja hyppäämme kyytiin, hinta on 15 batia. Tämä bussi on taas niitä Phuketin erikoisuuksia... Pinkkibussi kiertelee jossain aivan hornantuutissa keskustan ulkopuolella siellä sun täällä. Eihän me sitä muistettu että se kiertelee niin paljon... Kyllähän se sitten joskus siihen bussiasemalle tulee, aikaa vaan ei tiedä että milloin. Taisimme pomppia ja heilua reilun tunnin tässä kyydissä ja sitten löysimme itsemme Phuketin bussiasemalta. Ahdoimme itsemme täyteen songhtaewiin joka suuntasi Chalongia kohti, kävimme uimassa, ostimme ruokaa ja menimme nukkumaan.
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
7.1.2016
Matkustellaan Phukettiin
Aamu alkoi heti taksi matkalla Don Muangin lentokentälle. Pääsimme sinne kivuttomasti ja ehkä parhaan taksin kyydissä ever. Ei tainnut ajaa edes kertaakaan ylinopeutta... Ei ollut juurikaan liikennettä noin Bangkokin mittakaavassa, joten pääsimme kentälle todella ajoissa. Olimme tehneet lähtöselvityksen edellisenä iltana mobiilisti, joten ei mennyt kuin luikaus ja olimme menneet jopa turvatarkastuksen läpi. Don muangin terminaali 2 oli auennut parisen viikkoa sitten ja onhan se nyt parempi siellä heilua kuin entisessä. Terminaali 2 on vain Thaimaan sisäisissä lennoissa ja vain halpalentoyhtiöt käyttävät sitä. Kolmisen tuntia meni hujauksessa koneita katsellessa.
Itse lento lennettiin Boeing 737 koneella. Pitää sanoa, että tätä konetta EI ole tarkoitettu pitkille heeboille. Tasan ei aina käy onnen lahjat... Onneksi lento kesti vain 1h 20 min.... Positiivinen yllätys oli että näinkin lyhyellä lennolla saatiin välipala. Lento oli muuten normaali tylsä lento mutta Tuomon edessä istuva nainen rysäytti penkin jalkoja vasten ja sehän oli kivaa. Kun saavuimme Phuketin lentokentälle, käytimme bussia siirtyäksemme koneesta terminaaliin. Laukut tulivat ulos varmaankin ennätysajassa ja kerkesimme vielä lentokenttäbussin kyytiinkin. Kyyti oli vähintään mielenkiintoinen koska bussin kunto oli ohittanut parhaat päivänsä jo ajat sitten.
Jäimme bussin kyydistä pois matkan varrella ja jäimme odottamaan songthaewia. Songthaew on paikallinen bussi, joka kulkee tiettyä reittiä ilman aikatauluja. Tähän odotteluun meni vain ehkä 5 min, joten meillä kävi hyvä tuuri. Kuski hyvää hyvyyttään läksi hetken huristelun jälkeen
viemään "vähän" enemmän miestä väkevämpää nauttinutta miestä sivukujia pitkin kotiinsa. Matkalla tosin kävi ilmi, että eihän oikeastaan tiennytkään missä hän asui. Tai ehkä paremmin muistanut. Tästä muut kyydissä olevat hieman suutahtivat tälle miehelle... Loppujen lopuksi hän jäi samassa paikassa pois. Ja läksi maksamatta. Me maksoimme sitten hänen kyytinsä että kuski ei jää ilman palkkaa tästä tyypistä aiheutuneesta kiertelystä. Kuski kun oli tosi leppoisa vanha mies.
Hotellimme on Jula place, sama hotelli kuin naimisiin mennessämme kun asuimme Phuketissa. Huone tosin on eri.. :D Hotellilla vaihdoimme vaatteet ja menimme uimaan. Kyllä puolen tunnin vesisessio tekee gutaa matkustuksen jälkeen... Sitten otimme päikkärit ja herättyämme tapasimme Su;n äidin ja isäpuolen ja kävimme pyörähtämässä torilla ostamassa ruokaa. Pakko sanoa, että hommat ovat muuttuneet 4 vuodessa. Ennen kun lakia ei valvottu nii tarkkaan, niin tori oli paljon eläväisempi paikka. Nyt siihen on tehty betonipohja ja myyjiä ei ole kuin kourallinen. Joko myyntiluvat maksavat paljon taikka sitten viranomaiset ovat alkaneet tarkistamaan lupia. Mene ja tiedä mutta Tuomas Kyrön sanoin "kyllä ennen hommat oli paljon paremmin" pätee tähän kuin makkara leivän päälle... Murkinointiinpahan se tämäkin päivä sitten loppui.
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
Ps. Ei se Tuomon ilakointi uusista aurinkolaseista kauan kestänyt. Ostosta 12 tuntia myöhemmin ne olivat jo hävinneet... :D
6.1.2016
Kuumaa pannua heti aamusta
Tänään söimmekin aamupalan ja lounaan Hot Pot nimisessä puffetissa. Menimme, kuten normaalisti, Central world ostoskeskukseen. Koska siellähän me aina käymme kun syömme Hot potissa. Vaan emme tällä kertaa emmekä tulevaisuudessakaan. Koska sepä olikin muuttanut kadun toiselle puolelle Big C supermega centeriin. Sinne siis kävi matkamme. Uuden paikan myötä asiakaspaikat olivat tippuneet puoleen ja buffet tarjontakin oli pienentynyt. Mutta ruoka oli edelleen hyvää ja vatsat olivat täynnä kun lopetimme 1.5 tunnin päästä. Hot potissa on 1.5 tunnin aikaraja...
Videota löytyy toivottavasti täältä.
Ruokailun jälkeen sulattelimme ruokailun jälkeistä olotilaa ikkuna shoppailemalla köyhille ihmisille Gaysorn shopping centerissä. Ja kävimme me myös muutamassa muussakin paikassa. Sitten kohta tuli aika, milloin Su oli valmistatunut henkisesti parin tunnin päikkäreihin... Menimme katsomaan uutta Star wars : The force awakens lehvaa. Emmekä katselleet sitä mistä tahansa 42 tuuman LCD telkusta, vaan 3D IMAX versiona! Liput maksoivat yhteensä 800 bahtia (20€). Molemmat kyllä yllättäen tykkäsimme leffasta(Su ei edes ottanu pitkiä päikkäreitä), tosin 3D oli ihan mitään sanomaton. Imax osuus oli ihan ok, koska valkokangas on vaan niin ISO!
suunnatussa
Leffan jälkeen Su teki vihdoin ja viimein tärkeän päätöksen : leikatakko hiukset Bangkokissa vaiko Phuketissa. Ne leikataan Bangkokissa. Sittenpä suuntasimme MBK ostarille. Su käy leikkauttamassa hiuksensa samassa liikkeessä joka kerta, siellä on varmaan 50 tyyppiä töissä yhtäaikaa. Eihän kaikki tee töitä mutta ovat paikalla kuitenkin...Tuomo käyskenteli leikkauksen ajan MBK:n käytävillä ja teki JACKPOT löydön : Papaya aurinkolasi liikkeen! Voi herramun jee että oltiin iloisia yhdestä aurinkolasikojusta! Molemmille löytyi omat lasit sieltä mukaan. Tottakai...
Vielä ennen kotiin lähtöä kävimme nautiskelemassa Mont Nomsodin antimista. Tämä liikehän oli kiinni kun viime kerralla sitä etsimme. Hyvillä mielin painuimme kotiin koska huomenna on aikainen herätys : myö lähetään Phukettiin heti aamusta!
Katellaan ens kerralla Phuketista!
T : SuTu
Videota löytyy toivottavasti täältä.
Ruokailun jälkeen sulattelimme ruokailun jälkeistä olotilaa ikkuna shoppailemalla köyhille ihmisille Gaysorn shopping centerissä. Ja kävimme me myös muutamassa muussakin paikassa. Sitten kohta tuli aika, milloin Su oli valmistatunut henkisesti parin tunnin päikkäreihin... Menimme katsomaan uutta Star wars : The force awakens lehvaa. Emmekä katselleet sitä mistä tahansa 42 tuuman LCD telkusta, vaan 3D IMAX versiona! Liput maksoivat yhteensä 800 bahtia (20€). Molemmat kyllä yllättäen tykkäsimme leffasta(Su ei edes ottanu pitkiä päikkäreitä), tosin 3D oli ihan mitään sanomaton. Imax osuus oli ihan ok, koska valkokangas on vaan niin ISO! suunnatussa
Leffan jälkeen Su teki vihdoin ja viimein tärkeän päätöksen : leikatakko hiukset Bangkokissa vaiko Phuketissa. Ne leikataan Bangkokissa. Sittenpä suuntasimme MBK ostarille. Su käy leikkauttamassa hiuksensa samassa liikkeessä joka kerta, siellä on varmaan 50 tyyppiä töissä yhtäaikaa. Eihän kaikki tee töitä mutta ovat paikalla kuitenkin...Tuomo käyskenteli leikkauksen ajan MBK:n käytävillä ja teki JACKPOT löydön : Papaya aurinkolasi liikkeen! Voi herramun jee että oltiin iloisia yhdestä aurinkolasikojusta! Molemmille löytyi omat lasit sieltä mukaan. Tottakai...
Vielä ennen kotiin lähtöä kävimme nautiskelemassa Mont Nomsodin antimista. Tämä liikehän oli kiinni kun viime kerralla sitä etsimme. Hyvillä mielin painuimme kotiin koska huomenna on aikainen herätys : myö lähetään Phukettiin heti aamusta!
Katellaan ens kerralla Phuketista!
T : SuTu
Voe simmi sentään!
Tiistagi aloitettiin räätälin jahtaamisella. Tuomo halusi teetättää pari paitaa ja näin ollen suuntasimme kohti Silomia ja tuttua räätäliä. Bangkokissa (ja Thaimaassa) on räätäleitä miljoonittain, Halusimme käyttää tätä samaa räätäliä koska hän oli ihan kiva tyyppi ja teki hyvää työtä edellisellä kerralla. Eihän hän oikeasti tee niitä vaatteita, vaatteet tehdään jossain ihan muualla. Mutta kuitenkin...
Paukkasimme oven taakse kello 10 ja liike oli vielä kiinni. Odottelimme jonkin aikaa ja sitten menimme toisen räätälin luo, joka oli aikaisemmin tehnyt Tuomon puvun. Hänelläkin oli ovet kiinni. WTF!? Tuntuu että ainahan ne ovat auki...
Noh, eipä siinä mitään, kokeillaan vaikka illalla uudestaan. Sittenpä suuntasimme Central world ostoskeskukseen ja Su lähetti sieltä paketin veljelleen. Sitten tuli eteen pieni DTAC (matkapuhelin operaattori) myyntipiste ja yritimme siinä saada roamingia toimimaan. Eli että voisimme käyttää puhelinta myös ulkomailla. Eihän siellä ymmärretty yhtään mitään mitä me tarkoitamme. Hirveästi he näpyttelivät meidän puhelimia, mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Palloilimme siellä noin muutenkin ja kävimme syömässä lounasta yhdessä Su;n lempi nuudelipaikoista, Hachiban ramenissa. Kauhean hyväksyvän kuuloisia ääniä kuului pöydästä annosta syödessä...
Central Worldistä menimme Silom Complexiin, tarkoitus oli löytää Daizo niminen kauppa. Daizo on kauppa jossa kaikki tuotteet maksavat 60 baht (1.5€). Su:n piti löytää suihkepulloja joihin hän myöhemmin voi ostaa parfyymejä. Eipähän tuolta löytynyt kuin pari ja mukaan tarttui myös jotain muuta tilpehööriä. Mutta pitää etsiä toinen Daizo ja katsella josko sieltä löytyisi lisää pulloja.
Siinä käyskennellessä päädyimme juomaan Amazon kahvilaan. Eipä tartte toista kertaa mennä. Ainakaan Thaimaassa... Siinä vieressä huomasimme isomman DTAC liikkeen ja eikun mennään taas korjaamaan tätä roaming juttua. Kun yritämme laittaa koodilla roamingia päälle, takaisin tulee viesti "et voi käyttää roamingia tällä SIM kortilla, voit vaihtaa sen liikkeessä tjms.". Noh sinnehän sitten taas käy tiemme, ohjeita seuraten.
Kauhean ymmärtävästi tämä asiakaspalvelija nyökyttelee ja sanoo että selvä. Näpyttelee Tuomon puhelinta ja ojentaa takaisin. Eih, kun tuossa ohjeessa selvästi lukee että tällä SIM kortilla EI voi käyttää roamingia...Voisko sen vaihtaa? OK, vaihdetaan. Taas näpytellään ja NYT!, kaikki toimii, jopa 4G joka ei toiminut aikaisemmin.
Kiitos :) Okei, voisitko tehdä tuon saman Su;n puhelimelle? Me ostimme samanlaiset SIM kortit lentokentältä. Eli sama homma pitäisi tehdä hänen puhelimelleen.
Ei. Hän voi soittaa puhelintukeen. He korjaavat sen. Sitä paitsi, hänen puhelimessaan EI ole 4G:tä. Siiiiis mit vit!! Jos Tuomo tarvitsee uuden SIM kortin, niin kuinka Su voi selvitä puhelinsoitolla??
Ja toisekseen, tämä ASIAKASpalvelija ei edes ollut nähnyt Su:n puhelinta... Pienen "selvittelyn" jälkeen myös Su:n puhelimeen vaihdettiin SIM kortti ja kas, 4G! putkahti linjoille. Nyt oli kaikki kunnossa :)
Sittenpä hilasimme itsemme takaisin räätälin luo. Su osti itselleen siinä matkalla pari vaatekappaletta myös. Menimme ensin tämän ensimmäisen räätälin luo, liike oli edelleen kiinni. Näinköhän lie pysyvästi kiinni...
Tämän jälkeen menimme Max custom tailorin pakeille. Tämä paikka oli onneksi auki! Kauhean vaikean valinta prosessin jälkeen Tuomo päätti teettää 6 paitaa mallista. 6 paitaa tuli maksamaan 6000 bahtia (150€). Hakea voi sitten kun tulemme Phuketista. Nyt oli aika etsiä taas ruokaa ja päättää päivä.
Vielä ennen nukkumaan menoa päätimme kokeilla onko meillä roaming päällä... Niin. Eihän se ollut.
Katellaan ens kerralla!
T: SuTu
Tärkeimmät asiat kuntoon...
Elikäs tänään sitten oli vuorossa se koko matkan syy, eli muutaman paperin uudelleen hankinta.
Aamulla heräsimme aikaisin ja suuntasimme aamupalalle. Aamupalan jälkeen köpöttelimme paikalliseen maistraattiin, amphööhön. Täältä oli tarkoitus hankkia "avioliittotodistus" tjms. Kuitenkin se paperi, joka todistaa, että Su on naimisissa Thaimaassa. Tämä paperi on kopio samasta paperista minkä saimme kun menimme naimisiin tässä samassa paikassa. Oltiin paikalla kello 08 ja Su joutui täyttämään jonkinmoisen paperin että saa todistuksen. Su:n täytettyä kaavakkeensa se seisoi edessämme olevalla tiskillä seuraavat 45 minuuttia vaikka saimme numeron 1...
Siinä paperiamme odotellessa Su kuuli kun Thai/Saksalainen pariskunta puhuivat keskenään että heillä on ongelma todistajien kanssa. Thaimaassa nykyään tarvitaan todistajia (perheenjäsen/ystävä) 2 kpl että ulkomaalainen pääsee naimisiin. Olihan tuo vaatimus jo meidänkin naimisiin mennessä mutta todistajina toimivat ilmeisesti edessämme istuneet Mr. Happy and Mrs. Joy... Tällä pariskunnalla oli vain 1 todistaja paikalla. Su kysyi vastaanottovirkailijalta että voisiko hän toimia todistajana. "Ei missään nimessä, et ole sukulainen/ystävä" oli vastaus.
Su:n paperi tulikin takaisin vajaa tunti siitä kun tulimme sisään laitokseen... Ja me poistuimme rakennuksesta 2.5 tunnin kuluttua. Joku jo kysyy, että Miksi? No koska Su toimi todistajana tälle pariskunnalle! Vihkijä oli kysynyt Su:lta että tunnetko sinä nämä ihmiset? Su oli vastannut "en, tulin hakemaan kor ror 2 (tämä "avioliittotodistus") paperia itselleni. Vihkijä oli tokaissut "sinä taidat olla hyvä ihminen, koska joudut olemaan täällä näin kauan tuntemattomien ihmisten takia"... :D This is Thailand...
Amphööstä köpöttelimme Chao Praya joen ylityspaikalle, koska meidän piti päästä joen toiselle puolelle. Siellä sijaitsi näet Su:n yliopisto, josta pitäisu saada (englanninkielinen) todistus että on valmistunut ko. koulusta. Tätä paperia tarvitsee Suomessa kun Su hakee kouluun tai töihin. Botski matkan jälkeen kierreltiin piiku markkinoilla ja sitten hypättiin taksiin ja mentiin koululle. Todistus tuli sieltä ku apteekin hyllyltä, tosin se tulee vasta viikon päästä Su:n siskon työpaikalle postin kautta. Sittenhän sen vasta oikeasti näkee...
Sitten siirryimmekin taksi-metro yhdistelmällä MBK tavarataloon. Ja täällä meitä kohtasi hirvittävä kauheus : emme löytäneet enää meidän suosimaamme aurinkolasi kauppaa! Sitä ei ollut enää olemassa vartijoidenkaan mielestä... Se jo kertoo paljon! Yritimme myös käydä nauttimassa jumalaista nektariinia ja leipää Mont Nomsodissa mutta se oli vielä kiinni uuden vuoden tuiskeista.
Tuomolla oli ruvennut koskemaan pitkin päivää kovemmin ja kovemmin polveen (ilmeisesti uiminen ja ilmastointi iskivät takaisin vasta nyt...) joten meidän oli pakko luovuttaa tältä päivältä ja ruuan oston jälkeen kotiin kävi matkamme.
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
Aamulla heräsimme aikaisin ja suuntasimme aamupalalle. Aamupalan jälkeen köpöttelimme paikalliseen maistraattiin, amphööhön. Täältä oli tarkoitus hankkia "avioliittotodistus" tjms. Kuitenkin se paperi, joka todistaa, että Su on naimisissa Thaimaassa. Tämä paperi on kopio samasta paperista minkä saimme kun menimme naimisiin tässä samassa paikassa. Oltiin paikalla kello 08 ja Su joutui täyttämään jonkinmoisen paperin että saa todistuksen. Su:n täytettyä kaavakkeensa se seisoi edessämme olevalla tiskillä seuraavat 45 minuuttia vaikka saimme numeron 1...
Siinä paperiamme odotellessa Su kuuli kun Thai/Saksalainen pariskunta puhuivat keskenään että heillä on ongelma todistajien kanssa. Thaimaassa nykyään tarvitaan todistajia (perheenjäsen/ystävä) 2 kpl että ulkomaalainen pääsee naimisiin. Olihan tuo vaatimus jo meidänkin naimisiin mennessä mutta todistajina toimivat ilmeisesti edessämme istuneet Mr. Happy and Mrs. Joy... Tällä pariskunnalla oli vain 1 todistaja paikalla. Su kysyi vastaanottovirkailijalta että voisiko hän toimia todistajana. "Ei missään nimessä, et ole sukulainen/ystävä" oli vastaus.
Su:n paperi tulikin takaisin vajaa tunti siitä kun tulimme sisään laitokseen... Ja me poistuimme rakennuksesta 2.5 tunnin kuluttua. Joku jo kysyy, että Miksi? No koska Su toimi todistajana tälle pariskunnalle! Vihkijä oli kysynyt Su:lta että tunnetko sinä nämä ihmiset? Su oli vastannut "en, tulin hakemaan kor ror 2 (tämä "avioliittotodistus") paperia itselleni. Vihkijä oli tokaissut "sinä taidat olla hyvä ihminen, koska joudut olemaan täällä näin kauan tuntemattomien ihmisten takia"... :D This is Thailand...
Amphööstä köpöttelimme Chao Praya joen ylityspaikalle, koska meidän piti päästä joen toiselle puolelle. Siellä sijaitsi näet Su:n yliopisto, josta pitäisu saada (englanninkielinen) todistus että on valmistunut ko. koulusta. Tätä paperia tarvitsee Suomessa kun Su hakee kouluun tai töihin. Botski matkan jälkeen kierreltiin piiku markkinoilla ja sitten hypättiin taksiin ja mentiin koululle. Todistus tuli sieltä ku apteekin hyllyltä, tosin se tulee vasta viikon päästä Su:n siskon työpaikalle postin kautta. Sittenhän sen vasta oikeasti näkee...Sitten siirryimmekin taksi-metro yhdistelmällä MBK tavarataloon. Ja täällä meitä kohtasi hirvittävä kauheus : emme löytäneet enää meidän suosimaamme aurinkolasi kauppaa! Sitä ei ollut enää olemassa vartijoidenkaan mielestä... Se jo kertoo paljon! Yritimme myös käydä nauttimassa jumalaista nektariinia ja leipää Mont Nomsodissa mutta se oli vielä kiinni uuden vuoden tuiskeista.
Tuomolla oli ruvennut koskemaan pitkin päivää kovemmin ja kovemmin polveen (ilmeisesti uiminen ja ilmastointi iskivät takaisin vasta nyt...) joten meidän oli pakko luovuttaa tältä päivältä ja ruuan oston jälkeen kotiin kävi matkamme.
Katellaan ens kerralla!
T : SuTu
5.1.2016
Kotimatkalla Bangkokiin
Sunnuntai aamu otettiinkin sitten iisisti, nukuttiin vähän pitempään käytiin syömässä sama aamupala ja rahtauduttiin autoon kotimatkaa varten.
Kotimatkalla kävimme "kynttilän kotona", tätä oli mainostettu kivana paikkana... Tämä kynttiläkoti oli rakennettu vuorenrinteelle, joten tämä paikka on ihan mahdoton ajatuskin hieman liikuntaesteiselle ihmiselle. Mukaan lukien lapset jos vanhemmat eivät heitä jaksa kantaa. Paikkana siellä oli pieniä kynttiläkauppoja kynttiläkauppojen perään. Ja kaikki olivat samanlaisia. Ja taas sitä jenkkivintage kamaa seinät täynnä. Ja se kaikista älyttömin juttu koko paikassa, tänne oli sisäänpääsymaksu! Se ei ollut kuin 60 bahtia, 1.5€ mutta ajatus siitä että maksat sisäänpääsystä kauppaan... Aivan täysin turistipaikka, Thaimaalaisuus oli todella kaukana tästä. Emme edes ottaneet kameraa mukaan kun kuvittelimme paikam olevan tyyliin 1 kauppa... Muutama kuva tuli otettua kännykän kameralla...
Kaikki hahmot on tehty kynttilöistä. Tai steariinista.
Kynttiläpaikan jälkeen suuntasimme kotia kohti ja matka sujuikin kivasti ilman sen suurempaa ruuhkaa. Jäimme Rama 2 torin eteen ja ostimme ruokaa. Hyppäsimme bussiin ja menimme kotio. Illalla uutisia katsoessamme näimme että liikenne sillä samalla motarilla oli puskuri puskurissa 7.7 km/h kun ihmiset palailivat vapailtaan kotiin. Eli kannatti lähteä aikaisin liikenteeseen :)
Pienenä yhteenvetona tämä ei ollut matkana niitä kaikkein onnistuneimpia ja tästä ei kertomista riitä jälkipolville. Mutta Su:n kanssa juttelimme asiasta ja tärkeintä ei ollutkaan matka itsessään vaan se, että Su sai viettää siskonsa ja tämän perheen kanssa yhdessä aikaa ja höpötellä omiaan kasvotusten. Puhelimella puhuminenkin onnistuu mutta eihän se ole sama asia. Kiva oli myös nähdä heidän lapsiaan, varsinkin nuorempaa poikaa, koska tämä näki meidät molemmat ensimmäistä kertaa. Molemmat vierastivat meitä koko matkan ajan... Sekä mikä oli myös kivaa, että Su:n siskon perhe sai edes jonkinmoisen irtioton normielämästään. Eli plussalle jäätiin vaikka miten päin katsotaan. Uudestaan tosin emme lähtisi :D
Katellaan!
T: SuTu
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)