17.1.2016

Ihan vaan iisisti otetaan...

Tänään ei agendassa ollut muuta kuin Su:n siskon luona käynti ja todistuksen hakeminen, joka oli siis tilattu Su:n siskon osoitteeseen. Siinä pitkin aamua suunnitelmat muuttuivat koko ajan, lopulta se menikin niin, että Su:n sisko jätti paperit jollekin kaverilleen Rama 2 Big C:llä ja me kävimme ne häneltä hakemassa. Samalla käytiin ostamassa kotiin postitettavaa parin laatikon verran. Sitten suunnistimme takaisin kotia. Matka meni muuten oolrait mutta bussi olikin niin täynnä, että jouduttiin seisomaan koko matkan ajan. 

Matkalla taas mietimme, että mitä tekisimme. Su oli aikaisemmin puhunut planetaariossa käynnistä ja sinneppä sitten suunnistimme keskenämme. Tai ei me oikeestaa keskenämme oltu... Unohdimme tyystin, että on sunnuntai. Ja sehän tarkoittaa, että paikka oli täynnä lapsia. Ja planetaarion näytökset olivat jo loppuunmyydyt. Sitten Su sanoi, että kun ollaan tultu tänne, niin käydään tuossa "opetuskeskuksessa" samalla. Ostettiin sinne siis liput, maksoivat ihan ruhtinaalliset 30 batia/nokka, yhteensä siis 1.5 €. Lipun hintaan kuului 3 taloa, "puuha", merielämä ja tietotekniikka?

Ensiksi menimme puuhataloon. Puuhatalossa oli ehkä hieman yllättäen aivan järkyttävä määrä lapsia, kaikki olivat tietysti odottamassa sitä planetaarioshowta. Kaiken lisäksi tämä "talo" oli _todella_ pieni, tosin kahdessa kerroksessa. Me ajattelimme koko ajan "kuinka täältä pääsee pois?". Helpostihan sitä, samaa reittiä mitä tultiinkin. Täällä kävimme siis vain kääntymässä.

Seuraavaksi menimme suurin odotuksin merielämätaloon. Jos edellinen talo oli pieni, niin tämä se vasta pieni olikin. Varmaankin 7.6 metrin verran akvaarioita ja se oli siinä. Piste.

Seuraavaksi kuvittelimme suunnistavamme vielä suuremmin toivoin tähän tietotekniikkataloon vain saadaksemme tietää, että se on remontissa. Eli se reissu oli sitten siinä. Ei tarvinnut käyttää aikaa moisiin hupatuksiin enempää tällä kertaa. Eikä kyllä varmaan seuraavallakaan kerralla...

Siinä sitten mietimme taas että mitähän tuota seuraavaksi keksisi. Mietimme, että emme ole kumpikaan käyneet syömässä sellaisessa japanilaisessa ravintolassa missä ruoka poimitaan liikkuvalta hihnalta. Sitten mietimme, että sellainen ravintelihan löytyy Cental worldistä, parin BTS pysäkin päästä. Mutta me mitään BTS:ää käytetä, säästetään rahnaa... Mennään bussilla!

Siinä Planeteriumin ulkopuolella olikin sopivasti bussipysäkki. Ensimmäinen bussi oli ilmainen bussi ja kyljessä luki englanniksi Pratunam. Se meneekin sopivasti meidän suuntaan, kävipäs hyvä tuuri. Eihän tästä mene kuin ehkä 10 minuuttia ja ollaan Centralin edessä. 

Voe pojat että oltiin väärässä... Varmaan kaikki muut bussit olisivatkin menneet suoraan sinne mutta ei tämä... Tämä bussi kääntyi heti ensimmäisestä mahdollisesta risteyksestä vasemmalle. Noh, ei se mitään, seuraavasta kun käännytään oikealle niin mennään oikeaan suuntaan. Bussi kääntyy tietysti vasemmalle... Oookei, seuraavasta kun käännytään vasemmalla niin sitten ollaan mykke bueno. Bussi kääntyy tietysti oikealle... Sitten ollaankin aivan kujalla että kuka menee minnekin ja missä me ollaan... Bussikuski katseli peilistä koko ajan Tuomoa ja varmasti ihmetteli, että mitähän tuo idiootti tässä kyydissä tekee? 


Matka vaan jatkui ja jatkui. loppua ei näkynyt.  Välillä ajeltiin todella pieniä kujia pitkin ja kohta oltiin taas jonkin moottoritien alapuolella. Välillä käytiin satamanporteillakin pyörimässä. Eihän meillä ollut mitään hätää ja kivaahan se oli siellä kierrellä, ei varmasti muuten ikinä olisi tullut siellä käytyä missä pyörimme. Sitten kohta kuski ilmoittaa, että päätepysäkki, kaikki ulos :D Siinä vaiheessa oli jo pakko kysästä, että eiks tää meekkään Pratunamiin?Joo menee, mutta meillä alkaa tauko. Me viedään teidät tonne taukopaikalle, niin pääsette toisen bussin kyytiin sitten.

Sinnehän me mentiin  ja päästiin kyytiin mutta sitten alkoi taas se ruuhkassa istuminen. Jossain vaiheessa meinasi huumori jo ruveta loppumaan kesken kun oli niin keleen kuuma ja nälkäkin oli. Matka vaan jatkui  mutta vihdosta viimein päästiin sinne minne haluttiin. Japani....Prkl, se oli täynnä!

Aargh. Sitten oli pakko suunnata KFC:n kanojen ääreen ja hetken kuluttua kun olimme hieman saaneet ruokaa syötyä, niin Su sai idean : mennään lentokentälle yllättämään hänen paras ystävänsä ja mennään vastaanottamaan hänet kun hän saapuu Suvarnabhumille. Su ja hänen ystävänsä eivät ole nähneet kasvotusten varmaan 7 vuoteen... Sinneppä me siitä sitten suuntasimme ja kotosalla olimme klo 22 jälkeen. Nyt sitten taas nukkumaan, aamulla uudet kujeet!

Katellaan ens kerralla!

T : SuTu








Ei kommentteja :

Lähetä kommentti