Vimosena päivänä vaan ooteltiin sähkökatkon alkua ja sehän alkoi puolenpäivän maissa. Käytiin Karon Beachillä juomassa mualiman parasta limejääteetä ja songthaewin kyydillä mentiin käymään Katalla. Siellä mietimme että kuinka ihmiset voivat nauttia rantojen ulkopuolisten katujen pienuudesta ja kirosimme paikan kalleutta. Etenkin Starbucks (oli ainoa paikka missä oli "ilmastointi") oli aivan järkky kallis.
Kotiuduttiin huoneeseen siinä päivän mittaan ja sähköt olivat jo palautuneet. Emme löytäneet hyvää ruokaa tämän päivän matkoiltamne ja eilisestä paikasta emme enää osta ruokaa. Joten vaihtoehdoksi jäi syödä resortin omista ravintoloista sviittiin itse vietyinä. Niinpä siis pimeän hiipiessä tonteille kävimme läpi kaikki ravintolat, Su tilasi Thai ruokaa Thaikkuravintolasta ja Tuomo meidän aamupala ravintolasta pizzan ja canneloneja (ei sitä pasta ruokaa vaan jotain jälkiruokaa tuubissa). No Tuomohan ei saanut niitä canneloneja sitten, vaan kun rupesimme syömään, niin näiden tilalla olikin suklaa jäätelöä. Ei menny ihan nappiin siis. Ruoka oli ihan ylläri hyvää, tosin saatto olla hieman nälkäkin. Toisaalta vähään toivokin, että olisi maksohan ne meidän pätö annokset 30€...
Illalla pakattiin jo tavarat että oltas aamulla valmiita lähtöön. Yöllä sitten taas vaihteeks ilmastointilaitteet meinas kyykätä mutta kyllä ne siitä tokeni kun muutaman ronskin Suomalaisen kehumasanan sano niille. Aamulla aamupalalla katselimme kun salin puolella oli vain 1 työntekijä töitä tekemässä ja hän oli varmaankin reippaasti yli 200 vuotias mutta siitä huolimatta työt tuli tehtyä ihan sujuvaa tahtia. Toivottavasti sinne tuli joku muukin töihin ennen kuin ne 300 Kiinalaista putkahtivat syömään yhtä aikaa... Meitä oli kuitenkin klo 06 aamulla syömässä vain 7 kpl immeisiä. Aamupala ei edelleenkään kyllä vastannut siitä maksettua hintaa, Jopa Su:kin oli sitä mieltä ;O
Sitten lähettiin tsekkautumaan ulos ja täti tiskin takana sanoi, että ootelkaas jokunen minuutti, katellaan mitä ootte syöny minibaarista. Tähän väliin pitää sanoa, että huoneista ei löytynyt minkäänlaista minibaari hinnastoa. Joten soitimme vastaanottoon jopa vesipulloista että pitääkö meidän niistä maksaa. Ihan hyvä muuten että soitettiin, sillä jääkaapissa olevat Evian pullot olisivat maksaneet reilut 4€ ja pöydällä olevat olivat ilmaisia... No mutta kohta täti viittoili meitä tulemaan tiskille ja iski siihen paperin, että olemme syöneet pähkinöitä TAI sipsejä 3€ edestä...Ei ollut itsekään varma että mitä ollaan nassuun pistelty... No siinä vaiheessa vähäsen kiehahti mutta pakko oli yrittää pitää pokkaa yllä koska ollaan Thaimaassa. Edelleenkin ei ole se raha tässä pääasia vaan periaate; me ei tosiaankaan oltu syöty yhtään mitään mistään minibaarista! Siinä aikani asiaa vakuuteltua täti kuitenkin printtasi uuden paperin ulos jossa luki että ei ylimääräsiä maksuja,.. Lähellä oli, että oisin pomo korttia lähteny nostamaan pöydälle. Ja Su sanoi myöhemmin, että lähellä oli että kohta häneltä olisi loppunut pinna ja siinä olisi ollut aivan eri desibelit pöydällä sen jälkeen...
Sitten ooteltiin taas sitä bussikyytiä että päästiin lähtemään pois. Aikamme odoteltua se tulikin ja pääsimme vahingossa suoraan tilaamamme taksin kyytiin. Aikasemmin oli ketuttanut se, että Jula Placen omistaja oli luvannut kyydin Hiltonista lentokentällä 900 batilla mutta Su:n kyytiä varmistellessa (kuski on Jula Placen omistajan veli) edellisenä päivänä hinta olikin noussut 1000 batiin... Mutta ei ketuttanu enää ku muistanu ees koko juttua enää siinä vaiheessa :D Matka Phuketin lentokentälle sujuikin sen kummemmitta kummeluksitta ja vaikka lentokenttä oli rempassa niin ihan ylläri kiva siellä oli hengailla. Lennolla nyt ei muuta oikeestaan tapahtunut mutta tavallaan varmistu se, että Su:n talven vaikeudet ovat aiheuttaneet matkapahoinvointi ilmiön. Tämä näköjään tapahtuu ainakin pienissä lentokoneissa ja ja maassa kulkevissa välineissä jos ei kiinnitä huomiota ympärillä tapahtuvaan. Lääkkeillähän siitä selviäisi mutta...
Suvarnabhumille laskeuduttiin mahollisimman kauas portista vaikka olin kuvitellut että tällä "paremmalla" yhtiöllä ei tarvitsisi bussia käyttää siirtymiseen koneesta lentoasemalle. Eli eipähän tartte ainakaan palvelun takia enempää maksaa Thai Smilestä kuin näistä "halpislentoyhtiöistä"! Eipä tuossa nyt muuten ois ollu mitään sen kummempaa mutta kun molemmilla ol aivan hirvee vessahätä ja kun matka vaan kesti ja kesti. Tehtiin U käännöksiä ja ajettiin STOP merkkien läpi. Eka kerta elämässä kun ei ketuttanu stoppi merkin noudattaminen... :D
Laukut ja taksi alle löyty sen siliän tien ja oltiin nopeesti menossa kohti Bangkokia. Ruuhkaahan siinä riitti välillä mutta sehän nyt on normaalia, se tiedettiin jo etukäteen. Saatiin tosin vähän outo taksikuski, tuntu että hällä ei kuulo toiminu ihan normaalisti. Sen verran oudosti käänteli päätään kun puhuttiin. Mutta eipä tuo häirinny ja sen reilun tunnin autossa istumisen jälkeen oltiin Cordia Sathorn hotellilla. Sillä samassa missä ollaan melkein joka kerta oltu kun ollaan oltu Bangkokissa. Tyrkättiin tavarat huoneeseen ja lähdettiin etsimään jonkinmoista klinikkaa haavan puhdistukseen. No eihän semmosta löytynyt juuri nyt tähän hätään ja luovutin asian suhteen tältä päivältä, mennään huomen aamuna sitten.
Menimme BTS:llä (maan päällä kulkevalla junalla) MBK tavarataloon ja söimme siellä koska ei voinut olla varma että kuinka katuruokaa on nykyään saatavilla Sathornissa. Tulimme takaisin huoneeseen, pistin pesukoneen pöhisemään tummilla vaatteilla ja sitten iski taas tämä tämän reissun vaiva: ilmastointilaite. Ei se pöhissy viileetä ilmaa niin kuin sen olisi pitänyt! :D:D :D Ei voi olla totta...
Aikamme annettiin sen yrittää viilentää ja sitten ilmotettiin vastaanottoon. Yövartija sanoi että paikka on täysi tällä hetkellä, että emme voi edes vaihtaa huonetta. Vartija tarjosi tosin että olisimme voineet vaihtaa tällä hetkellä tyhjänä olevaan huoneeseen mutta eipä tuo huone ollut yhtään sen parempi. Onneksi hän sentään toi meille tuulettimen että edes hieman viilentää olotilaa. Tälläkin hetkellä puhallin puhaltaa melkein hiukset pois päästä, sen verran kovasti puhaltaa ;D Niin ja tämä huone on koko hotelllin ainoa rempattu huone. Verhotanko kuitenkin saatiin jo tippumaan alas :D Eihän tää nyt ihan niinku Strömssöössä mee mutta minkäs moiselle mahtaa! Tässä paikassa tavallaan edes kehtaa odottaa samanlaista palvelua kuin Hiltonissa, 1 Hiltonin yöllä nukkuu tässä meidän huoneessa 16 yötä...
Tämmöstä tällä kertaa, Katellaan ens kerralla!
T: SuTu
Illalla pakattiin jo tavarat että oltas aamulla valmiita lähtöön. Yöllä sitten taas vaihteeks ilmastointilaitteet meinas kyykätä mutta kyllä ne siitä tokeni kun muutaman ronskin Suomalaisen kehumasanan sano niille. Aamulla aamupalalla katselimme kun salin puolella oli vain 1 työntekijä töitä tekemässä ja hän oli varmaankin reippaasti yli 200 vuotias mutta siitä huolimatta työt tuli tehtyä ihan sujuvaa tahtia. Toivottavasti sinne tuli joku muukin töihin ennen kuin ne 300 Kiinalaista putkahtivat syömään yhtä aikaa... Meitä oli kuitenkin klo 06 aamulla syömässä vain 7 kpl immeisiä. Aamupala ei edelleenkään kyllä vastannut siitä maksettua hintaa, Jopa Su:kin oli sitä mieltä ;O
Sitten lähettiin tsekkautumaan ulos ja täti tiskin takana sanoi, että ootelkaas jokunen minuutti, katellaan mitä ootte syöny minibaarista. Tähän väliin pitää sanoa, että huoneista ei löytynyt minkäänlaista minibaari hinnastoa. Joten soitimme vastaanottoon jopa vesipulloista että pitääkö meidän niistä maksaa. Ihan hyvä muuten että soitettiin, sillä jääkaapissa olevat Evian pullot olisivat maksaneet reilut 4€ ja pöydällä olevat olivat ilmaisia... No mutta kohta täti viittoili meitä tulemaan tiskille ja iski siihen paperin, että olemme syöneet pähkinöitä TAI sipsejä 3€ edestä...Ei ollut itsekään varma että mitä ollaan nassuun pistelty... No siinä vaiheessa vähäsen kiehahti mutta pakko oli yrittää pitää pokkaa yllä koska ollaan Thaimaassa. Edelleenkin ei ole se raha tässä pääasia vaan periaate; me ei tosiaankaan oltu syöty yhtään mitään mistään minibaarista! Siinä aikani asiaa vakuuteltua täti kuitenkin printtasi uuden paperin ulos jossa luki että ei ylimääräsiä maksuja,.. Lähellä oli, että oisin pomo korttia lähteny nostamaan pöydälle. Ja Su sanoi myöhemmin, että lähellä oli että kohta häneltä olisi loppunut pinna ja siinä olisi ollut aivan eri desibelit pöydällä sen jälkeen...
Sitten ooteltiin taas sitä bussikyytiä että päästiin lähtemään pois. Aikamme odoteltua se tulikin ja pääsimme vahingossa suoraan tilaamamme taksin kyytiin. Aikasemmin oli ketuttanut se, että Jula Placen omistaja oli luvannut kyydin Hiltonista lentokentällä 900 batilla mutta Su:n kyytiä varmistellessa (kuski on Jula Placen omistajan veli) edellisenä päivänä hinta olikin noussut 1000 batiin... Mutta ei ketuttanu enää ku muistanu ees koko juttua enää siinä vaiheessa :D Matka Phuketin lentokentälle sujuikin sen kummemmitta kummeluksitta ja vaikka lentokenttä oli rempassa niin ihan ylläri kiva siellä oli hengailla. Lennolla nyt ei muuta oikeestaan tapahtunut mutta tavallaan varmistu se, että Su:n talven vaikeudet ovat aiheuttaneet matkapahoinvointi ilmiön. Tämä näköjään tapahtuu ainakin pienissä lentokoneissa ja ja maassa kulkevissa välineissä jos ei kiinnitä huomiota ympärillä tapahtuvaan. Lääkkeillähän siitä selviäisi mutta...
Suvarnabhumille laskeuduttiin mahollisimman kauas portista vaikka olin kuvitellut että tällä "paremmalla" yhtiöllä ei tarvitsisi bussia käyttää siirtymiseen koneesta lentoasemalle. Eli eipähän tartte ainakaan palvelun takia enempää maksaa Thai Smilestä kuin näistä "halpislentoyhtiöistä"! Eipä tuossa nyt muuten ois ollu mitään sen kummempaa mutta kun molemmilla ol aivan hirvee vessahätä ja kun matka vaan kesti ja kesti. Tehtiin U käännöksiä ja ajettiin STOP merkkien läpi. Eka kerta elämässä kun ei ketuttanu stoppi merkin noudattaminen... :D
Laukut ja taksi alle löyty sen siliän tien ja oltiin nopeesti menossa kohti Bangkokia. Ruuhkaahan siinä riitti välillä mutta sehän nyt on normaalia, se tiedettiin jo etukäteen. Saatiin tosin vähän outo taksikuski, tuntu että hällä ei kuulo toiminu ihan normaalisti. Sen verran oudosti käänteli päätään kun puhuttiin. Mutta eipä tuo häirinny ja sen reilun tunnin autossa istumisen jälkeen oltiin Cordia Sathorn hotellilla. Sillä samassa missä ollaan melkein joka kerta oltu kun ollaan oltu Bangkokissa. Tyrkättiin tavarat huoneeseen ja lähdettiin etsimään jonkinmoista klinikkaa haavan puhdistukseen. No eihän semmosta löytynyt juuri nyt tähän hätään ja luovutin asian suhteen tältä päivältä, mennään huomen aamuna sitten.
Menimme BTS:llä (maan päällä kulkevalla junalla) MBK tavarataloon ja söimme siellä koska ei voinut olla varma että kuinka katuruokaa on nykyään saatavilla Sathornissa. Tulimme takaisin huoneeseen, pistin pesukoneen pöhisemään tummilla vaatteilla ja sitten iski taas tämä tämän reissun vaiva: ilmastointilaite. Ei se pöhissy viileetä ilmaa niin kuin sen olisi pitänyt! :D:D :D Ei voi olla totta...
Aikamme annettiin sen yrittää viilentää ja sitten ilmotettiin vastaanottoon. Yövartija sanoi että paikka on täysi tällä hetkellä, että emme voi edes vaihtaa huonetta. Vartija tarjosi tosin että olisimme voineet vaihtaa tällä hetkellä tyhjänä olevaan huoneeseen mutta eipä tuo huone ollut yhtään sen parempi. Onneksi hän sentään toi meille tuulettimen että edes hieman viilentää olotilaa. Tälläkin hetkellä puhallin puhaltaa melkein hiukset pois päästä, sen verran kovasti puhaltaa ;D Niin ja tämä huone on koko hotelllin ainoa rempattu huone. Verhotanko kuitenkin saatiin jo tippumaan alas :D Eihän tää nyt ihan niinku Strömssöössä mee mutta minkäs moiselle mahtaa! Tässä paikassa tavallaan edes kehtaa odottaa samanlaista palvelua kuin Hiltonissa, 1 Hiltonin yöllä nukkuu tässä meidän huoneessa 16 yötä...
Tämmöstä tällä kertaa, Katellaan ens kerralla!
T: SuTu
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti